Ero sivun ”Näyttelijälakko 1963–1965” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 9:
Neuvottelut päättyivät Näyttelijäliiton kieltoon tehdä uusia elokuvasopimuksia. Lakko saattoi jatkua, koska näyttelijät saivat yhä enemmän töitä televisiosta korvaamaan elokuvarooleja. Myös Ruotsin teatteriliitto tuki Suomen lakkoa ja kehotti jäseniään olemaan menemättä suomalaisiin elokuvatuotantoihin<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko =Ruotsin teatteriliitto tukee filmauslakkoamme | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 1.6.1963| Sivut =9 | Selite= | www = https://nakoislehti.hs.fi/3266b78b-3c10-4cc0-b9ea-6f1df922b65c/8| www-teksti = Näköislehden aukeama (vain tilaajille)| Viitattu = 27.10.2017}}</ref>. Eniten lakosta kärsivät elokuvatuotantoyhtiöt. Niistä vain [[Tommi Rinne|Tommi Rinteen]] 1963 perustama Keskus-Elokuva Oy hyväksyi kaikki näyttelijöiden vaatimukset televisiopykälää myöden.<ref name=mikaeli/>
Näyttelijälakon aiheuttamien vaikeuksien takia lähes koko ohjaajapolvi vaihtui. Studiokauden ohjaajista uraansa jatkoivat 1960-luvun puolenvälin jälkeen oikeastaan vain [[Edvin Laine]] ja [[Matti Kassila]]. Monien muiden elokuvahankkeiden ohella Kassilan kaavailema hanke neljänneksi (aikajärjestyksessä kolmanneksi) Palmu-elokuvaksi ''[[Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu]]'' kaatui lakon myötä, koska [[Joel Rinne]] –
==Lähteet==
| |||