Ero sivun ”John Ruskin” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
aukt. ym.
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
kh
Rivi 7:
| salanimi =
| syntymäaika = [[8. helmikuuta]] [[1819]]
| syntymäpaikka = [[Lontoo]], [[Englanti]]
| kuolinaika = [[20.{{Kuolinaika tammikuuta]]ja [[ikä|8|2|1819|20|1|1900]]}}
| kuolinpaikka =
| ammatit =
Rivi 30:
| allekirjoitus =
}}
'''John Ruskin''' ([[8. helmikuuta]] [[1819]] [[Lontoo]], [[Englanti]] – [[20. tammikuuta]] [[1900]] [[Coniston]]) oli [[englanti]]lainen [[kirjailija]], [[runoilija]], [[taidemaalari]] ja [[taidekriitikko]].<ref> [http://www.victorianweb.org/authors/ruskin/bioov.html John Ruskin. Biographical Material]. ''The Victorian Web''. Viitattu 14.7.2017. {{en}}</ref>
 
== Elämä ==
Ruskin oli sherrytehtailijan poika, ja hän syntyi [[Lontoo]]ssa ja suoritti opintonsa [[Oxfordin yliopisto|OxfordOxfordissa]]issa. Omaisuutensa ansiosta hän saattoi vieraillamatkustella ympäri [[Eurooppa]]a olevissaja käydä [[museo]]issa opiskellenopiskelemassa maalaustaidetta.
 
Ruskin oli sherrytehtailijan poika, ja hän syntyi [[Lontoo]]ssa ja suoritti opintonsa [[Oxfordin yliopisto|Oxford]]issa. Omaisuutensa ansiosta hän saattoi vierailla ympäri [[Eurooppa]]a olevissa [[museo]]issa opiskellen maalaustaidetta.
 
== Toiminta ==
Ruskin olikuului ''[[Prerafaeliitit|prerafaeliittienprerafaeliitteihin]]'' jäsen. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen ([[fin de siècle]]) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen ''The Stones of Venice'' (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen [[taide]], [[luonto]], [[moraali]] ja [[ihminen]]. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen perustajan [[arts and crafts]] -liikkeelleliikkeen perustajan, kun [[William Morris]], jonka ohjaaja hän oli, tuli liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös eräänlainen [[jugend]]in edelläkävijäedelläkävijöitä.<ref name=ill>[https://www.escholar.manchester.ac.uk/api/datastream?publicationPid=uk-ac-man-scw:1m1674&datastreamId=POST-PEER-REVIEW-PUBLISHERS-DOCUMENT.PDF John Ruskin and Illuminated Addresses]. Sivut 124–131 Manchester.ac.uk. James S. Dearden. PDF. Viitattu 14.7.2017.</ref>
 
Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin [[Eugène Viollet-le-Duc|Viollet-le-Ducin]] näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla yhtenäinen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan ''The Seven Lamps of Architecture'' (1849) Ruskin määritteli arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.{{Lähde}}
Ruskin oli ''[[Prerafaeliitit|prerafaeliittien]]'' jäsen. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen ([[fin de siècle]]) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen ''The Stones of Venice'' (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen [[taide]], [[luonto]], [[moraali]] ja [[ihminen]]. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen perustajan [[arts and crafts]] -liikkeelle, kun [[William Morris]], jonka ohjaaja hän oli, tuli liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös eräänlainen [[jugend]]in edelläkävijä.<ref name=ill>[https://www.escholar.manchester.ac.uk/api/datastream?publicationPid=uk-ac-man-scw:1m1674&datastreamId=POST-PEER-REVIEW-PUBLISHERS-DOCUMENT.PDF John Ruskin and Illuminated Addresses]. Sivut 124–131 Manchester.ac.uk. James S. Dearden. PDF. Viitattu 14.7.2017.</ref>
 
Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin [[Eugène Viollet-le-Duc|Viollet-le-Ducin]] näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla yhtenäinen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan ''The Seven Lamps of Architecture'' (1849) Ruskin määritteli arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.
 
Ruskinin taidemaku sai hänet ihailemaan yhtä lailla Italian alkukantaista taidetta kuin englantilaista taidemaalaria [[William Turner]]ia. Hän oli myös suuri taiteen propagandisti. Hänen ajatuksensa kansantajuistivat taidetta ja hänen kirjansa vaikuttivat voimakkaasti ''Artsarts and Craftscrafts'' –liikkeeseen.<ref name=ill/> Se edusti selkeästi paluuta luontoon -ajatusta, joka taiteessa merkitsi viehkeitä, aaltomaisia muotoja ja hillittyä charmia, jotka löydetään kasvien, kukkien, hyönteisten, kalojen, lohikäärmeiden, seireenien ja lintujen muodoista ja niiden väreistä kaikessa loistossaan.{{Lähde}}
 
== Teokset ==
Rivi 60 ⟶ 58:
== Suomennetut teokset ==
* {{Kirjaviite | Nimeke=Kuninkaitten aarteet | Selite=(Of Kings’ Treasuries, 1865.) Suomentanut ja johdannolla varustanut V. Hämeen-Anttila. Kariston klassillinen kirjasto 1 | Julkaisupaikka=Hämeenlinna | Julkaisija=Karisto | Vuosi=1918}} – Näköispainos 1985, ISBN 951-23-2278-1.
* ''Luonto ja ihminen: Poimintoja eri teoksista''. Suom. VIhtoriVihtori Lehtonen. WSOYPorvoo, PorvooWSOY, 1911
* ''Kultaviraan kuningas: Tarina Stiriasta''. Suom. Lyyli Vihervaara. KaristoHämeenlinna, HämeenlinnaKaristo, 1918.
* ''Keskinäinen ihmisyys''. Suom. Aug. Helin, Helsinki, K. E. Holm, Helsinki, 1905
 
== Lähteet ==