Ero sivun ”Andrei Osterman” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  4 kuukautta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
p (Botti poisti ylimääräisen *.)
p
 
Ostermanin isä oli bochumilainen kirkkoherra. Hän opiskeli aluksi [[Jenan yliopisto]]ssa, mutta tapettuaan kaksintaistelussa vastustajansa hän pakeni [[Amsterdam]]iin. Venäläinen vara-amiraali [[Cornelius Cruys]] palkkasi hänet vuonna 1704 sihteerikseen, ja hän siirtyi näin Venäjälle. Cruys suositteli Ostermania tsaari [[Pietari I Suuri|Pietari Suurelle]], joka otti hänet kansliaansa.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0567.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 1054–1055] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 13.3.2014.</ref> Osterman nimitettiin 1708 ulkoministeriöön tulkiksi ja hän sai 1710 sihteerin arvon.<ref name="brit" /> Hän osallistui vuonna 1711 [[Prutin rauha]]nsopimuksen neuvotteluun turkkilaisten kanssa ja johti 1718–1719 [[Ahvenanmaa]]lla [[Ruotsi]]n kanssa [[Ahvenanmaan kongressi|käytyjä rauhanneuvotteluja]], joiden tarkoituksena oli [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] päättäminen.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Heinäkuussa 1719 Osterman lähetettiin [[Tukholma]]an mukanaan rauhantarjous Ruotsin kuningas [[Fredrik I (Ruotsi)|Fredrik I:lle]], mutta se ei vielä tällä kertaa toteutunut. Suuren Pohjan sodan vuonna 1721 päättäneisiin [[Uudenkaupungin rauha]]nneuvotteluihin Osterman osallistui Venäjän valtuutettuna. Samana vuonna hänet palkittiin paronin arvolla.<ref name="NFB" /> Vuonna 1723 Osterman allekirjoitti [[Persia]]n kanssa sopimuksen, jolla Venäjä sai lisäalueita [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] rannikolta, muun muassa [[Baku]]n ja [[Derbent]]in kaupungit. Tästä hyvästä Pietari Suuri nimitti hänet ulkoministeriönsä varajohtajaksi.<ref name="brit" />
 
Pietari Suuren kuoltua vuonna 1725 Venäjän hallitsijaksi tuli [[Katariina I (Venäjä)|Katariina I]], joka nimitti Ostermanin varakansleriksi ja antoi hänen vastuulleen kruununprinssi [[Pietari II (Venäjä)|Pietarin]] kasvatuksen. Ostermanista tuli myös hallitusasioista vastanneen [[salaneuvosto]]n jäsen, valtakunnan postilaitoksen johtaja ja kauppakomission puheenjohtaja. Käytännössä hän sai ulkopolitiikan johtoaseman ja vahvan otteen myös talousasioissa. Katariinan tahdosta Osterman johti holhoojahallitusta vuosina 1727–1730 hallitsijana toimineen Pietari II:n alaikäisyyden aikana. [[Dolgorukov]]in suvun edustajat onnistuivat työntämään hänet hetkeksi syrjään, eikä hän osallistunut vuonna 1730 kuolleen Pietarin seuraajan valintaan. Osterman kuitenkin auttoi uudeksi hallitsijaksi valittua keisarinna [[Anna (Venäjä)|Annaa]] saavuttamaan yksinvaltaisen aseman, ja palkkiona Anna nimitti hänet 1731 johtavaksi ministerikseen ja antoi hänelle kruunajaistensa yhteydessä kreivin arvon. Annan hallitsijakautena 1730–1740 Osterman johti edelleen Venäjän ulkopolitiikkaa.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Tuona aikana Venäjä liittoutui [[Itävalta|Itävallan]] kanssa, osallistui 1733–1738 [[Puolan perimyssota]]an ja kävi samanaikaisesti 1735–1739 [[Venäjän–Turkin sota (1735–1739)|sodan]] [[Ottomaanien valtakunta]]a vastaan. Viimeksi mainittu sota ei tuonut Venäjälle kovin laajoja valloituksia lukuun ottamatta maa-aluetta [[Etelä-Bug|Bugin]] ja [[Donets]]in välillä. Lisäksi Venäjä joutui 1732 luovuttamaan joitain alueita takaisin Persialle.<ref name="brit" />
Keisarinna Annan kuoltua vuonna 1740 Osterman ja sotamarsalkka [[Burkhard Christoph von Münnich]] syrjäyttivät yhdessä [[Ernst Johann von Biron]]in, joka oli nimetty alaikäisen [[Iivana VI|Iivana VI:n]] sijaishallitsijaksi.<ref name="brit" /> Uudeksi sijaishallitsijaksi tullut [[Anna Leopoldovna]] antoi Ostermanille [[kenraaliamiraali]]n arvon, ja hän säilytti toistaiseksi valtansa.<ref name="NFB" /> Osterman ja Münnich ajautuivat kuitenkin kilpailemaan vallasta, mikä heikensi molempia. Joulukuussa 1741 Pietari Suuren tytär [[Elisabet (Venäjä)|Elisabet]] kaappasi vallan Ostermanin Itävaltaan suuntaunutta ulkopolitiikkaa vastustaneen [[Ranska]]n suurlähettilään [[Jacques-Joachim de La Chétardie]]n tuella. Iivana VI, sijaishallitsija Anna ja hänen johtavat saksalaiset neuvonantajansa syöstiin kaikki vallasta.<ref name="brit" /> Syrjäytetty Osterman tuomittiin aluksi kuolemaan [[Teilaus|teilaamalla]], mutta rangaistus lievennettiin armahduksella elinikäiseksi [[Siperiaan karkottaminen|karkotukseksi Siperiaan]]. Hän kuoli Siperiassa muutamaa vuotta myöhemmin.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
70 318

muokkausta