Ero sivun ”Pieni jääkausi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Väkiluvun lasku: loputkin viitteet engl. Wikipedian artikkelista
p Wikin sisäisiä linkkejä, osa 1
Rivi 9:
 
===Kiertoratasyklien muutokset===
{{Pääartikkeli|[[Milankovićin jaksot]]}}
Maan kiertoratasyklien muutokset ovat viimeisten 2&nbsp;000 vuoden aikana aiheuttaneet pitkäkestoisen pohjoisen pallonpuoliskon viilenemisen, joka jatkui läpi keskiajan ja pienen jääkauden. [[Arktis|Arktiksen]] viilenemisnopeus on noin 0,02&nbsp;°C vuosisadassa.<ref name=":1">{{Lehtiviite|Tekijä=D. S. Kaufman, D. P. Schneider, N. P. McKay, C. M. Ammann, R. S. Bradley, K. R. Briffa|Otsikko=Recent Warming Reverses Long-Term Arctic Cooling|Julkaisu=Science|Ajankohta=2009-09-04|Numero=5945|Sivut=1236–1239|Doi=10.1126/science.1173983|Issn=0036-8075|www=https://www.sciencemag.org/lookup/doi/10.1126/science.1173983|Kieli=en}}</ref> Tätä trendiä voitaisiin jatkaa tulevaisuuteen, jolloin maapalloa voisi koittaa taas uusi jääkausi, mutta 1900-luvun lämpötilamittausaikasarjat näyttävät tämän trendin äkkisesti käääntyneen, sillä lämpötilat ovat nousseet ihmisperäisten [[Kasvihuonekaasu|kasvihuonekaasujen]] päästöjen seurauksena.<ref name=":1" />
 
===Auringon aktiivisuus===
{{Pääartikkeli|[[Auringon aktiivisuuden vaikutus säähän ja ilmastoon]]}}[[File:Carbon14 with activity labels_fi.svg|thumb|Auringon aktiivisuuden muutokset radiohiilen perustella noin vuodesta 800 vuoteen 1950.]]
[[File:Sunspot Numbers.png|thumb|Maunderin minimi auringonpilkkulukujen 400-vuotisessa historiassa]]
Alhaisen [[Auringonpilkku|auringonpilkkuluvun]] ja viilenevien lämpötilojen välinen yhteys tunnetaan edelleen huonosti.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=National Research Council|Nimeke=Radiative Forcing of Climate Change: Expanding the Concept and Addressing Uncertainties|Vuosi=2004-12-16|Isbn=978-0-309-09506-8|Kieli=en|www=https://www.nap.edu/catalog/11175/radiative-forcing-of-climate-change-expanding-the-concept-and-addressing|Viitattu=2020-09-09}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.space.com/484-sunspot-activity-8-000-year-high.html|nimeke=Sunspot Activity at 8,000-Year High|tekijä=Robert Roy Britt 27 October 2004|julkaisu=Space.com|viitattu=2020-09-09|ietf-kielikoodi=en}}</ref> Vuosina 1645&ndash;1715, keskellä pientä jääkautta, auringon aktiivisuus oli alhaisessa vaiheessa eli niin sanotussa [[Maunderin minimissäminimi]]<nowiki/>ssä. [[Spörerin miniminminimi]]<nowiki/>n ajallinen yhteys vuosina 1460&ndash;1550 tapahtuneeseen viilenemiseen on myös tunnistettu.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Parker, Geoffrey, 1943-, Smith, Lesley M.|Nimeke=The general crisis of the seventeenth century|Vuosi=1997|Julkaisupaikka=London|Julkaisija=Routledge|Tunniste=35842589|Isbn=0-415-16518-0, 978-0-415-16518-1, 0-415-12882-X, 978-0-415-12882-7|www=https://www.worldcat.org/oclc/35842589|Viitattu=2020-09-09}}</ref> Muita merkkejä alhaisesta auringon aktiivisuudesta tänä aikana antavat mm. [[hiili]]-14- ja [[beryllium]]-10-isotooppien pitoisuudet.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=T. J. Crowley|Otsikko=Causes of Climate Change Over the Past 1000 Years|Julkaisu=Science|Ajankohta=2000-07-14|Numero=5477|Sivut=270–277|Doi=10.1126/science.289.5477.270|www=https://www.sciencemag.org/lookup/doi/10.1126/science.289.5477.270}}</ref>
 
Säilyneiden havaintojen ja [[radiohiili|radiohiilen]] vaihtelujen mittausten pohjalta on joskus päätelty, että pienen jääkauden aiheutti [[auringonpilkut|auringonpilkkujen]] muutos. Vaikutusmekanismia ei silti tarkkaan tunneta. Pieneen jääkauteen ajoittuvat auringonpilkkuköyhät [[Spörerin minimi]], [[Maunderin minimi]] ja Daltonin minimi. Ilmasto alkoi viiletä pieneen jääkauteen eri laskutapojen mukaan viimeistään noin vuosina 1250&ndash;1380 [[Keskiajan lämmin kausi|keskiajan lämpökauden]] jälkeen. Todella kylmää tuli vuoden 1420 tienoilla<ref name="Encyclopedia.of.Science">{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20170911162037/http://www.daviddarling.info/encyclopedia/S/Sporer_minimum.html | Nimeke = Spörer minimum | Julkaisu = Encyclopedia of Science – The Worlds of David Darling | Viitattu = 26.9.2018}}</ref><ref>Similä 1981, s. 73</ref>, kun [[Spörerin minimi]] alkoi.
 
===Tulivuorten aktiivisuus===
{{Pääartikkeli|[[Tulivuorenpurkauksen vaikutukset ilmastoon]]}}
Vuonna 2012 ilmestyneessä artikkelissaan Miller ym. kytkevät pienen jääkauden "epätavalliseen 50-vuotiseen jaksoon, jona tapahtui neljä suurta rikkiä vapauttavaa räjähdyspurkausta, joista kukin kuormitti maapalloa yli 60 teragrammalla sulfaattia", ja huomauttavat, että "suuria muutoksia auringonsäteilyssä ei ole tarpeen olettaa".<ref name=":2">{{Lehtiviite|Tekijä=Gifford H. Miller, Áslaug Geirsdóttir, Yafang Zhong, Darren J. Larsen, Bette L. Otto-Bliesner, Marika M. Holland|Otsikko=Abrupt onset of the Little Ice Age triggered by volcanism and sustained by sea-ice/ocean feedbacks: LITTLE ICE AGE TRIGGERED BY VOLCANISM|Julkaisu=Geophysical Research Letters|Ajankohta=2012-01|Numero=2|Sivut=n/a–n/a|Doi=10.1029/2011GL050168|www=http://doi.wiley.com/10.1029/2011GL050168|Kieli=en}}</ref>
 
Pienen jääkauden kuluessa tulivuoritoiminta lisääntyi maapallolla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=A. Robock|Otsikko=The "Little Ice Age": Northern Hemisphere Average Observations and Model Calculations|Julkaisu=Science|Ajankohta=1979-12-21|Numero=4425|Sivut=1402–1404|Doi=10.1126/science.206.4425.1402|Issn=0036-8075|www=https://www.sciencemag.org/lookup/doi/10.1126/science.206.4425.1402|Kieli=en}}</ref> Kun [[tulivuori]] purkautuu, sen tuhka nousee korkealle ilmakehään ja voi levitä koko maapallon alueelle. Tuhkapilvi estää osaa auringonsäteilystä pääsemästä Maan pinnalle, mikä johtaa maailmanlaajuiseen viilenemiseen, joka voi jatkua jopa kaksi vuotta purkauksen jälkeen. Tulivuorenpurkauksissa vapautuu myös [[Rikki|rikkiä]] [[Rikkidioksidi|rikkidioksidin]] muodossa. Kun se saavuttaa [[Stratosfääri|stratosfäärin]], se muuttuu [[Rikkihappo|rikkihappopisaroiksi]], jotka heijastavat auringonvaloa ja sitä kautta vähentävät Maan pinnalle pääsevän auringonsäteilyn määrää.
 
Eräs viimeaikainen tutkimus havaitsi, että erityisen massiivinen trooppinen tulivuorenpurkaus vuonna 1256, mahdollisesti nyt jo sammunut [[Samalas]] lähellä [[Rinjani|Rinjania]] (molemmat [[Indonesia|Indonesian]] [[Lombok|Lombokissa]]), sekä sitä seuranneet pienemmät purkaukset vuosina 1268, 1275 ja 1284 eivät antaneet ilmaston palautua. Tämä saattoi aiheuttaa alkuperäisen viilenemisen, ja vuosien 1452&ndash;53 purkaus Kuwae-vuorella [[Vanuatu|Vanuatussa]] käynnisti toisen viilenemisen.<ref name=":2" /> Kylmät kesät voivat säilyä merijää/valtameri-palauteketjujen kautta pitkään senkin jälkeen kuin tuhka ja sulfaattipisarat ovat poistuneet.
 
Muihin pienen jääkauden aikana purkautuneisiin tulivuoriin, jotka ovat voineet vaikuttaa viilenemiseen, luetaan [[Billy Mitchell (tulivuori)|Billy Mitchell]] (n.&nbsp;1580), [[Huaynaputina]] (1600), Mount Parker (1641), Long Island (n.&nbsp;1660) ja [[Lakagigar|Laki]] (1783).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Cowie, Jonathan.|Nimeke=Climate change : biological and human aspects|Vuosi=2007|Julkaisupaikka=Cambridge|Julkaisija=Cambridge University Press|Tunniste=123113793|Isbn=978-0-521-87399-4, 0-521-87399-1, 978-0-521-69619-7, 0-521-69619-4|www=https://www.worldcat.org/oclc/123113793|Viitattu=2020-09-09}}</ref> [[Tambora]]-vuoren purkaus Indonesiassa vuonna 1815 täytti ilmakehän tuhkalla; seurannutta vuotta 1816 kutsuttiin "vuodeksi,[[Kesätön jonavuosi kesä1816|kesättömäksi ei saapunut"vuodeksi]],<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://thewire.in/the-sciences/is-the-meghalayan-event-a-tipping-point-in-geology|nimeke=Is the Meghalayan Event a Tipping Point in Geology?|julkaisu=The Wire|viitattu=2020-09-09}}</ref> kun [[Pakkanen|pakkaspäiviä]] ja lunta havaittiin vielä kesä-heinäkuussa sekä [[Uusi-Englanti|Uudessa -Englannissa]] että [[Pohjois-Eurooppa|Pohjois-Europassa]].
 
===Valtameren kiertoliike===