Ero sivun ”Henry Wadsworth Longfellow” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) fix |
kh; {{Lähteetön}}; lisätään pätkä Kalevala-yhteydestä ja lähteistys |
||
Rivi 1:
{{Lähteetön|Käytännöllisesti katsoen lähteetön}}
[[
'''Henry Wadsworth Longfellow''' ([[27. helmikuuta]] [[1807]] [[Portland (Maine)|Portland]], [[Maine (osavaltio)|Maine]] – [[24. maaliskuuta]] [[1882]] [[Cambridge (Massachusetts)|Cambridge]], [[Massachusetts]]) oli yhdysvaltalainen [[runoilija]] ja [[professori]].
==Ellämä ja ura==
Longfellow syntyi Portlandissa Mainessa. Hänen isänsä oli lakimies ja isoisänsä Yhdysvaltain itsenäisyyssodan kenraali ja kongressin jäsen [[Peleg Wadsworth]]. Poika aloitti koulunkäynnin vain kolmivuotiaana yksityisessä ''dame schoolissa'' ja kuusivuotiaana hän pääsi Portland Academyyn. Oppilaana hän oli innokas ja oppi sujuvasti [[latina]]a. Ensimmäisen runonsa hän julkaisi lehdessä vuonna 1820. Longfellow oli akatemiassa aina nelitoistavuotiaaksi, mutta vietti kesänsä isoisän maatilalla Hiramin lähellä.
Longfellow meni naimisiin Mary Storer Potterin kanssa 1831. Longfellow'lle tarjottiin paikkaa [[Harvardin yliopisto|Harvard Collegesta]], mutta silti hän matkusti jälleen vuodeksi ulkomaille. Mary sai tällä välin keskenmenon ja kuoli marraskuussa 1835 ennen Longfellow’n paluuta.
Myöhemmin Longfellow alkoi kosiskella teollisuusmies [[Nathan Appleton]]in tytärtä Frances ”Fanny” Appletonia. Frances ei ollut aluksi kiinnostunut, mutta seitsemän vuoden jälkeen Longfellow sai häneltä 1843 kirjeen, jossa hän suostui avioon. Häät järjestettiin pian ja pariskunta sai kuusi lasta. ▼
▲Myöhemmin Longfellow alkoi kosiskella teollisuusmies [[Nathan Appleton]]in tytärtä Frances ”Fanny” Appletonia. Frances Appleton ei ollut aluksi kiinnostunut, mutta seitsemän vuoden jälkeen Longfellow sai häneltä 1843 kirjeen, jossa hän suostui avioon. Häät järjestettiin pian ja pariskunta sai kuusi lasta.
Toisen matkakertomuksensa ''Hyperion, a Romance'' hän julkaisi 1839. Hänen aikaiset runokokoelmansa ''Voices of the Night'' ja ''Ballads and Other Poems'' tekivät hänestä suositun. Merkittävimmän tietoteoksensa ''Evangeline, A Tale of Acadie'' hän julkaisi 1847. Se on tyyliltään kreikan ja latinan klassikkoja muistuttava tarina [[Acadia]]sta brittikuvernöörin määräämän väestön pakkosiirron ajalta.▼
▲Toisen matkakertomuksensa ''Hyperion, a Romance''
Longfellow jätti yliopiston 1854 omistautuakseen kokonaan kirjailijanuralle. Hän siirtyi eeppisen runouteen teoksellaan ''Laulu Hiawathasta'' (The Song of Hiawatha, 1855), joka kertoo [[Ojibwayt|ojibway-kansan]] kohtaloista.<ref name="oe">{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous) | Sivu = 8076 | Luku=Yhdysvaltain kirjallisuus | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1981 | Isbn=ISBN 951-1-06271-9}}</ref> Longfellow kuvasi teosta ”intiaanien [[edda]]ksi” ja se on kirjoitettu samaan runomittaan kuin [[Kalevala]]. Longfellow ei ikinä tunnustanut Kalevala-yhteyttä, ja se jäi tutkijoiden kiistelyn kohteeksi 1960-luvulle asti. Todennäköisesti Longfellow sai vaikutteita Kalevalan saksannoksesta. ▼
===Hiawatha ja Kalevala===
▲Longfellow
Yhdysvaltalainen kasvitieteilijä [[Thomas Conrad Porter]] (1822–1901) kiinnosti ''Kalevalasta'' [[A. F. Soldan]]in innostamana ja lähetti Soldanille joitakin ''Kalevala''-käännöksiään. Porter oli kiinnittänyt huomiota havaitsemaansa yhtäläisyyteen ''Kalevalan'' ja Longfellow’n ''[[Hiawatha]]n'' välillä. Hän kirjoitti asiasta vuonna 1855 ''[[National Intelligencer]]iin'' kirjoituksen, joka aiheutti kiivaan väittelyn.<ref>Porter, Thomas Conrad , Tietosanakirja osa 7. Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1915</ref><ref>E. N. Sekälä, [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498017?page=73 Thomas Conrad Porter,] Valvoja 1909. s. 288–290].</ref> Longfellow ei myöntänyt Kalevala-yhteyttä, ja se jäi tutkijoiden kiistelyn kohteeksi 1960-luvulle asti. Todennäköisesti Longfellow sai vaikutteita Kalevalan saksannoksesta.
Tunnettuihin Hiawatha-runoihin kuuluu ”The Children’s Hour”, joka on usein mainittu suosituimmaksi yhdysvaltalaiseksi runoksi.
===Viimeiset vuodet===
Kuumana päivänä heinäkuussa 1861 Fanny sai kuolettavia palovammoja, kun hänen vaatteensa syttyivät tuleen, ja häntä pelastanut Longfellow paloi niin pahasti, ettei päässyt osallistumaan hautajaisiin. Longfellow järkyttyi tapahtuneesta ja turvautui [[laudanumi]]in ja eetteriin.
Longfellow oli aikanaan kriitikkojen suosiossa, mutta myöhemmin äänet alkoivat muuttua. Häntä ennen ylistänyt [[Edgar Allan Poe]] syytti häntä jäljittelystä, etenkin [[Alfred Tennyson]]in matkimisesta. Myös [[Margaret Fuller]] arvioi häneltä puuttuvan voimallisuutta ja mielikuvitusta. Runoilija [[Walt Whitman]] piti Longfellow’ta eurooppalaisten muotojen matkijana. Sen sijaan Lontoossa, jossa ''London Quarterly Review'' tuomitsi kaiken amerikkalaisrunouden, Longfellow’ta pidettiin yhtenä ”kahdesta tai kolmesta poikkeuksesta.”
Arvosteluista huolimatta Longfellow’sta tuli aikansa suosituin runoilija. Hänen 70-vuotissyntymäpäiväänsä juhlittiin paraatein ja puhein.
Rivi 25 ⟶ 33:
Keväällä 1882 Longfellow sairastui. Hän hoiti ankaria vatsakipujaan oopiumilla ja kuoli [[peritoniitti]]in 24. maaliskuuta 1882.
== Teokset ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Longfellow, Henry Wadsworth | Nimeke=Laulu Hiawathasta | Selite=(The Song of Hiawatha, 1855.)
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
==Aiheesta muualla==
{{Wikiaineisto-rivi}}▼
▲* {{Kirjaviite | Tekijä=Longfellow, Henry Wadsworth | Nimeke=Laulu Hiawathasta | Selite=(The Song of Hiawatha, 1855.) Suomentanut [[A. E. Ollilainen]] | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1912}}
{{Wikisitaatit-rivi}}▼
▲{{Wikiaineisto}}
▲{{Wikisitaatit}}
{{AAKKOSTUS:Longfellow, Henry}}
| |||