Sodankäynnissä tarvittava [[Mustaruutimustaruuti]] valmistettiin sodankäynnin tarpeisiin ruutimyllyissä. Nämä ruutimyllyt olivat kemianteollisuuden alku ja kemian prosessiteollisuuden lähtökohta Euroopassa.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria16> Räjähteet Suomessa, 1998, sivut 16–20 </ref>
Eurooppalaiset valtakunnat pyrkivät saamaan sodankäyntiinsä omavaraisuutta luomalla ruudinvalmistusta ruutimyllyissä. Mustaruuti valmistettiin näissä ainesosistaan puuhiilestä, [[salpietari]]sta ja rikistä. Salpietaria saatiin salpietarikeittämöistä, puuhiiltä sysiä hiilestämällä ja rikkiä malmiesiintymistä louhimalla.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria16/>
== Ruutimyllyt ruutitehtaiden edelläkävijöinä ==
Ruutimyllyjä pidettiin jo 1500-luvulla toiminnassa Suomen puolustuslinnojen yhteydessä. myösMyös rintaman tarpeisiin perustettiin ruutimyllyjä sodankäynnin tarpeisiin. Ruutimyllyn toimintaa johti ja käskytti ruutimestari.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria20> Räjähteet Suomessa, 1998, sivut 20–37 </ref>
Suomessa ruutimyllyjen toiminta keskitettiin 1600-luvun kuluessa ruutitehtailleruutitehtaill, jotka sijaitsivat pääsääntöisesti Ruotsissa. Suomessa toimi Ruotsin vallan aikana kaksi pienehköä ruutitehdasta [[Marttila]]ssa ja [[Mustasaari|Mustasaaressa]]. Toiminta kuitenkin siirtyi pikkuhiljaa Ruotsiin siten että [[Isoviha]]n jälkeen ruudinvalmistus oli siirtynyt Suomesta kokonaan Ruotsiin.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria20/> Venäjän-vallan alkuaikoina tuli taas ajankohtaiseksi ruutitehtaiden perustaminen Suomeen. Ruutia näet käytettiin lisääntyvässä määrin muutenkin kuin sotilaallisesti. Kahden rauenneen ruutitehtaan perustamishankkeen jälkeen onnistui ruutitehtaan perustaminen Östermyran ruukkiin, jossa tehdas aloitti vuonna 1828.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria20/>
== Ruudin valmistus ruutimyllyssä ==
Seinäjoen [[Östermyra]]n ruutimyllyn reseptin mukaan mustaruudin valmistus alettiin jauhamalla erikseen salpietari, hiili ja rikki, jonka jälkeen nämä sekoitettiin suhteessa 75:15:10. Tämä seos sitten sekoitettiin ruutimyllyssä, joka oli nahalla sisältä vuorattu sylinteri. Ruutimyllyä pyöritettäessä sekoittumista edistettiin messinkikuulilla, jotka sekoittivat vapaasti ruutimassaa.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria20/> Näin saatu ruuti kostutettiin vedellä ja prässättiin levyiksi. Levyt murettiin puukuulilla murskaten ja eri vahvuisilla sihdeillä lajitellen ruutirakeiksi. Sihdattu ruuti kuivattin kolmen päivän ajan 56 asteen lämmössä. Tämän jälkeen ruutirakeet vielä puhdistettiin ruutipölystä. Hienoin ruutirae saatettiin vielä kiillottaa ryörivässä tynnyrissä. Kukin ruutilaji pakattiin40pakattiin 40 kilon vetoisiin ruutitynnyreihin.<ref name=Räjähteiden_varhaishistoria20/>
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite| Tekijä=Uola Mikko (päätoimittaja) | Nimeke=Räjähteet Suomessa - Historiaa mustasta ruudista 2000-luvulle | Julkaisija= Räjähdeyhdistys | Vuosi= 1998 | Tunniste=ISBN 952-90-9633-X }}
