Ero sivun ”Rippi” versioiden välillä

3 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
p
julkaisupaikat korjattu per pyyntö, typos fixed: läsnäo → läsnä o using AWB
[katsottu versio][katsottu versio]
p (Käyttäjän 2A00:1D50:3:0:CD80:94AD:F37C:B5E3 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Geohakkeri tekemään versioon.)
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
p (julkaisupaikat korjattu per pyyntö, typos fixed: läsnäo → läsnä o using AWB)
=== Katumuksen sakramentti ortodoksisessa kirkossa ===
Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin eli mysteerioon ihminen tekee mielenmuutoksen. Hänen on tarkoitus hylätä [[synti|synninteko]] ja turvautua [[Jumala (kristinusko)|Jumalaan]]. [[Pappi|Papin]] kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa [[anteeksianto|anteeksiannon]]. Se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkimandriitta Arseni| Nimeke = Ortodoksinen sanasto| Suomentaja = | Vuosi = 1999| Luku = | Sivut = 142–143|
Selite = | Julkaisupaikka = KeuruuHelsinki| Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava| Tunniste = | www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}
</ref>
Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi [[Armo|armon]] lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tiililä, Osmo| Nimeke = Kristilliset kirkot ja lahkot| Suomentaja = | Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 218| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
[[Augsburgin tunnustus|Augsburgin tunnustuksen]] 11. artikkeli toteaa, että "yksityinen synninpäästö on pidettävä seurakunnissa voimassa eikä sitä saa hävittää, vaikkakaan kaikkia syntejä ei ole tarpeen luetella, sillä se on mahdotonta." 12. artikkelissa todetaan, että "kasteensa jälkeen syntiä tehneet saavat koska tahansa tehdä parannuksen, eikä seurakunta saa tällöin kieltää heiltä synninpäästöä. Oikean parannuksen katsotaan olevan syntien katumista ja tuskaa ja pelästymistä synnin tähden, samalla kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksiannettu ja armo hankittu Kristuksen kautta, mikä usko tuo lohdun." Parannukseen kuuluu myös synneistä luopuminen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 26| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> 25. artikkelissa todetaan luterilaisten noudattavan sellaista tapaa, ettei [[ehtoollinen|ehtoollista]] anneta niille, joita ei ole ennen sitä tutkittu ja joille ei ole annettu synninpäästöä. Synninpäästön ei katsota olevan läsnäolevanläsnä olevan ihmisen ääni ja sana, vaan Jumalan sana, sillä se lausutaan Jumalan sijasta ja Jumalan käskystä, ja se antaa synnit anteeksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 57| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
== Julkirippi ==
25 406

muokkausta