Ero sivun ”Henry Fox Talbot” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
p Täsmennystä botin avulla: Whig korvattiin link(e)illä Whigit
Rivi 61:
Daguerre kehitti oman valokuvausmenetelmän samoihin aikoihin, jolloin Talbot teki ensimmäiset kokeensa suolapaperimenetelmällä. Vuonna 1839 Daguerren edustaja haki keksinnölleen patenttia sekä Englannissa että Skotlannissa, joilla tuohon aikaan oli erilliset patenttijärjestelmät, vain muutamaa päivää ennen kuin Ranskan valtio myönsi Daguerrelle eläkkeen ehdolla, että dagerrotypia oli saatava vapaaseen käyttöön ilman patenttisuojan asettamia esteitä.<ref name=Ensyklopedia /> Seurauksena oli, että pian [[Yhdistynyt kuningaskunta]] ja sen siirtomaat olivat ainoat maat koko maailmassa, joissa dagerrotypiakuvien valmistus ja myynti oli sallittu vain erityisellä lisenssillä.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.edinphoto.org.uk/1_early/1_early_photography_-_processes_-_daguerreotype.htm | Nimeke = Early photography processes – daguerreotype | Sivusto = Edinphoto.org.uk | Viitattu = 26.1.2018}}</ref> Tämän on arveltu osittain johtuneen Ranskan ja Englannin välillä vanhastaan vallinneesta kansallisesta vihamielisyydestä, joka ei 24 vuotta aikaisemmin käydy [[Waterloon taistelu]]n jäljiltä ollut vielä laantunut, sekä osittain myös Talbotille myönnetystä patentista. Talbot tosin ei koskaan hankkinut patenttia hopeakloridin avulla suoritetulle "fotogeeniselle piirustusprosessille", ja kalotypiakin patentoitiin vuonna 1841<ref name=Fokus /> vain Englannissa, ei Skotlannissa.
 
Aluksi Talbot myi patentistaan henkilökohtaisia [[lisenssi|lisenssejä]] 20 punnan hintaan; myöhemmin hän alensi maksua amatöörien osalta neljään puntaan. Ammattivalokuvaajien oli kuitenkin maksettava 300 punnan vuotuinen lisenssimaksu. Talbot sai kuiteninkuitenkin osakseen runsaasti arvostelua, kun hän väitti monien kilpaileville keksinnöille myönnettyjen patenttien loukkaavan hänen oikeuksiaan ja myös, kun akateeminen maailma piti uusien löytöjen patentointia esteenä tieteelliselle vapaudelle ja jatkuvalle kehitykselle. Toisaalta monet tiedemiehet myös hyväksyivät Talbotin patenttia ja tukivat häntä myöhemmissä oikeudenkäynneissä. Sitä paitsi tieteellisiin tarkoituksiin kalotypiaa sekä Talbotin myöhemmin keksimää [[fotomikrografia]]a sai kyllä vapaasti käyttää. Yksi syy siihen, miksi Talbot piti niin tiukasti kiinni oikeuksistaan, oli se, että hän oli omien laskujensa mukaan käyttänyt vuosien kuluessa valokuvauksen kehittämiseen 5000 puntaa ja halusi saada lisenssimaksuilla vähintäänkin nämä kustannukset katetuiksi.
 
[[Tiedosto:London Street, Reading, c. 1845.jpg|thumb|right|London Street, [[Reading (Berkshire)|Reading]] noin vuonna 1846, positiivinen vedos Talbotin alkuperäisestä kalotypianegatiivista]]
Rivi 67:
Vuonna 1844 Talbotin tuella Readingiin perustettiin yritys hänen kalotypianegatiiviensa avulla tuotettujen suolapaperikuvien massatuotantoa varten. Tämä ''Reading Establishment'' tarjosi myös palveluja yleisölle tekemällä vedoksia muiden negatiiveista, kopioimalla taideteoksia ja asiakirjoja sekä ottamalla muotokuvia studiossa.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.metmuseum.org/collection/the-collection-online/search/283065 | Nimeke = Online label for a diptych view of the Reading Establishment | Julkaisija = Metropolitan Museum of Art, New York | Viitattu = 26.1.2018}}</ref> Yritys ei menestynyt hyvin.
 
[[Frederick Scott Archer]] kehitti 1840-luvulla lasipohjaisen märkälevymenetelmän, jossa paperin sijasta negatiivien valmistukseen käytettiin lasia.<ref name=Ensyklopedia /> Tämä syrjäytti 1850-luvun loppuun mennessä täysin sekä dagerrotypian että Talbotin kehittämän kalotypian. Kalotyypia­negatiiveja oli usein arvosteltu siitä, että kuvat eivät olleet tarpeeksi yksityis­kohtaisia, mutta Archerin keksintö teki mahdolliseksi painaa paperille kuvia, jotka olivat yhtä tarkkoja kuin dagerrotypia­kuvat.
 
Tulkitsemalla patenttioikeuksiaan hyvin laajasti Talbot kuitenkin julisti, että myös märkälevymenetelmä edellytti edelleen kalotypialle myönnettyä lisenssiä.