Ero sivun ”Irena Krzywicka” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Ajatusviiva |
p kirjoitusvirhe |
||
Rivi 2:
'''Irena Krzywicka''', o.s.Goldberg, ([[28. toukokuuta]] [[1899]] [[Jeniseisk]], [[Venäjä]] – [[12. heinäkuuta]] [[1994]] [[Bures-sur-Yvette]] [[Ranska]]) oli puolalainen kirjailija, kääntäjä ja [[feministi]]. Hän kampanjoi naisten oikeuksien, [[perhesuunnittelu]]n ja sukupuolivalistuksen edistämiseksi Puolassa.
== Elämäkertaa ==
Irena Goldberg syntyi Puolan juutalaiseen perheeseen, joka oli karkotettu [[Siperia]]an syytettynä sosialismista. Hänen isänsä sairastui karkotuksessa [[tuberkuloosi]]in ja äiti kasvatti tyttärensä rakastamaan kirjallisuutta, olemaan suvaitsevainen ja rationaalinen.
[[File:Irena Krzywicka.jpg|thumb|Irena Krzywicka]]
Vuonna 1922 Goldberg valmistui [[Varsovan yliopisto]]sta. Väitöskirja jäi tekemättä, koska hän oli riitaantunut sen tarkastajan kanssa. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen esseensä. Avioliiton hän solmi seuraavana vuonna [[sosiologi]] Jerzy Krzywickin kanssa. He tekivät sopimuksen avoimesta avioliitosta. Häiden jälkeen
Krzywicka käänsi puolaksi [[Herbert George Wells]]in, [[Max Frisch]]in ja [[Friedrich Dürrenmatt]]in teoksia. Hän kirjoitti myös romaaneja. Herätyksensä feminismiin hän sai tavattuaan [[Tadeusz Boy-Żeleński]]n, jonka kanssa hän ystävystyi ja ryhtyi rakkaussuhteeseen. Krzywicka ryhtyi kampanjoimaan sukupuolivalistuksen puolesta, puhui avoimesti abortista ja naisen
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] alussa vuonna 1939 Saksa valtasi Puolan ja Krzywickan oli pakko piileskellä väärän nimen turvin, koska hän oli miehittäjien tekemällä tappolistalla. Hän menetti miehityksessä itselleen kolme tärkeää miestä: poikansa Piotrin, rakastaja murhattiin [[Lviv]]issä ja aviomies luultavimmin [[Katyn]]issa. Krzywicka osallistui vastarintaan auttamalla [[Puolan kotiarmeija]]a.
Sodan jälkeen Krzywicka työskenteli Puolan suurlähetystössä Pariisissa. Hän palasi Puolaan vuonna 1946. Vuonna 1962 hän muutti kotimaastaan auttamaan poikansa uraa ensiksi Sveitsiin ja sittemmin Ranskaan. Hän julkaisi muistelmansa vuonna 1992.
|