Ero sivun ”Kataja” versioiden välillä

Katajan puuaines on sitkeää: se taipuu muttei katkea. Tästä juontuu [[suomalaiset|suomalaisten]] kutsuminen "katajaiseksi”katajaiseksi kansaksi"kansaksi”.<ref>[http://www.gutenberg.org/cache/epub/13768/pg13768-images.html Juhani Aho - Katajainen kansani (1891)]</ref>

Ainavihanta, kaksikotinen kataja kasvaa tavallisesti 0,2–10 metriä korkeaksi [[pensas|pensaaksi]] tai [[puu]]ksi, alalajin ja kasvupaikan mukaan. Yleensä kataja kasvaa pensasmaisena. Puumaisenakaan kataja ei yleensä kasva kovin korkeaksi. Jotkin yksilöt ovat kuitenkin hyvinkin suuria: Suomessa puumainen kataja on saavuttanut peräti viitisentoista metrin korkeuden.<ref name="SUOMEN1">Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 84.</ref><ref name="TERVEYS">Suomen terveyskasvit 1982, s. 117.</ref> Katajan kuori on ohut, väriltään harmaa ja usein suikaleina hilseilevä. Neulasmaiset, ruodittomat lehdet ovat jäykkiä, leveätyvisiä, suippoja ja sijaitsevat oksissa kolmen kiehkuroina. Kukat ovat yksittäin tai kukinto on käpy. Yksineuvoinen kukka on pieni ja kehätön. Hedekukka on moniheteinen, emikukan siemenaiheet ovat paljaina peitinsuomun kanssa yhteenkasvettuneen emisuomun hangassa. Käpy eli "katajanmarja"”katajanmarja” on pallomainen ja 5–8 mm halkaisijaltaan. Raakana käpy on vihreä, kypsänä marjaisan mehevä ja tumma. Siemen on paksukuorinen.<ref name="SUOMEN1"/> Kataja voi elää yli tuhat vuotta vanhaksi.<ref>Ålands flora 2010, s. 107.</ref>

Kataja ja sen alalajit ovat levinneet hyvin laajalle alueelle [[Pohjoinen pallonpuolisko|pohjoisella pallonpuoliskolla]]. Sitä kasvaa koko Euroopassa aivan arktisimpia alueita lukuun ottamatta, paikoitellen Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa Turkista Kaukasuksen alueelle ja Pohjois-Iraniin, Keski-Aasiassa, Pohjois- ja Keski-Japanissa sekä koko Siperiassa. Pohjois-Amerikassa kataja on levinnyt mantereen keski- ja pohjoisosiin lukuun ottamatta tundra-alueita.<ref name="DVF">[http://linnaeus.nrm.se/flora/barr/cupressa/junip/junicom.html Den virtuella floran: En (myös levinneisyyskartat)] {{sv}} Viitattu 30.4.2012.</ref> Suomessa kataja on erittäin yleinen läpi maan. Metsäkatajaa esiintyy koko maassa, mutta on harvinainen Lapissa, missä lapinkataja puolestaan on vallitseva alalaji. Etelämpänä lapinkataja on harvinaisempi, eikä sitä esiinny lainkaan Kainuun eteläpuolella.<ref name="SUOMEN2"/>

[[Tiedosto:Juniperus communis wood tangent section 2 beentree.jpg|thumb|oikea|250px|Katajan puuainesta.]]

Katajasta tehtyjen esineiden myynti ei ole kiellettyä Suomessa. Asetuksen mukaan aikaisemmin "puumaisen”puumaisen ja pylväsmäisen katajan ottaminen koristepuuna tai -oksana kaupan pitämistä varten"varten” oli "kielletty"”kielletty”, mutta "katajien”katajien ottaminen puuaineksen jalostamista varten sekä tähän tarkoitukseen kaupaksi tarjoaminen ja myyminen"myyminen” oli kuitenkin "sallittu"”sallittu”.<ref name="SUOMEN1"/> Vuoden 2006 jälkeen pylväsmäinen kataja ei ole ollut rauhoitettu, mutta sen käytössä toivotaan malttia.<ref>[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=10675&lan=fi Lounais-Suomen Ympäristökeskus: Muutokset tyrnin, katajan ja kevätkukkien rauhoituksissa 2006] Viitattu 30.4.2012.</ref> Ahvenanmaalla yli kuusi metriä korkeat pylväskatajat ovat edelleen rauhoitettuja.<ref name="ÅLANDS"/>

[[Tiedosto:Juniperus communis Parco nazionale del Gran Sasso.jpg|thumb|oikea|250px|Raakoja ja kypsiä katajan "marjoja"”marjoja”.]]

Koska kataja on havupuu, sillä ei biologisesti katsottuna ole [[Marja|marjoja,]] vaan käpyjä[[käpy]]jä. Sen pehmeät kävyt kuitenkin muistuttavat kovasti marjoja, ja niitä onkin suomen kielessä perinteisesti kutsuttu katajanmarjoiksi. Marjamaiset kävyt kypsyvät kolmantena kesänä. Kypsinä katajanmarjat ovat sinisiä.

Keskiajalla katajanmarjaa käytettiin Keski-Euroopassa pääasiassa [[mustapippuri]]n väärennöksenä. Sen sijaan pohjoisessa katajanmarjaa on käytetty mausteena ja [[Kansanparannus|kansanlääkinnässä]]. Sen uskottiin myös suojelevan sekä [[Paha henki|pahoilta hengiltä]] että villieläinten hyökkäyksiltä.

Katajanmarjat ovat lievästi myrkyllisiä, joten suurina annoksina katajanmarjan käyttöä tulee välttää erityisesti raskaana olevien ja munuaissairauksista kärsivien kohdalla.<ref name="ÅLANDS"/> Katajanmarjan myrkyllisyydestä huolimatta sitä on käytetty myös kansanlääkinnässä. Marjat lisäävät virtsan ja hien eritystä, joten rohtona niitä on käytetty munuais- ja rakkovaivoihin. Katajanmarjoista, havuista ja puulastuista tislattua öljyä on käytetty ulkoisesti kihtiin[[kihti]]in ja reumatismiin[[reumatismi]]in, sillä se parantaa pintaverenkiertoa.<ref name="TERVEYS"/> Useimpien katajien oksien kärjistä löytyy ''[[Oligotrophus juniperinus]]'' -äkämäsääskilajin aiheuttamia [[Äkämä|äkämiä]]. Maidossa keitettyinä näitä äkämiä käytettiin hinkuyskää[[hinkuyskä]]ä vastaan.<ref name="DVF"/>

*[[irlanninkataja]] 'Hibernica'’Hibernica’

*[[kääpiökataja]] 'Repanda'’Repanda’

*[[pilarikataja]] 'Suecica'’Suecica’, 'Arnold'’Arnold’, 'Norrback'’Norrback’