Ero sivun ”Iljušin Il-28” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ajatuksella välejä ja ajatusviivoja
Rivi 3:
 
== Historia ==
Neuvostoliitossa ensimmäisen kevyen taktisen suihkupommituskoneen kehittämisestä käytiin kilpa Tupolevin ja Iljušinin kesken. Tuotantoon pääsi Iljušin Il-28, joka sai NATOn koodinimen Beagle. Koneen ensilento lennettiin 8. heinäkuuta 1948, lentäjänä [[Vladimir Kokkinaki]]. Koneen sarjatuotanto alkoi 1949 ja ensimmäinen sarjatuotantokone lensi maaliskuussa 1950. Kaikkiaan konetta valmistettiin 6316 yksilöä vuosina 1950–1956. Tyypin vanhentuessa tuotanto lopetettiin ministerineuvoston päätöksellä helmikuussa 1956.<ref name="Laukkanen">Laukkanen{{lähde tarkemmin|sivut?}}</ref> [[Nikita Hruštšov]] teki aloitteen koneiden romuttamisesta, mutta ilmavoimien johto sai tyypin osaksi säilymään 1980-luvulle koulutuskäytössä ja maalinhinauksessa.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Yli 6&nbsp;000 Il-28-konetta lensi viidentoista maan ilmavoimissa. Osa niistä oli käytössä vielä 1990-luvun alussa Kiinassa ja Romaniassa ja ne olivat Kiinassa valmistettuja versioita.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}Tuoreen julkaistun Military Balance raportin mukaan ainakin Pohjois-Korea käyttää edelleen aktiivisessa palveluksessa koneita.Käytössä on jopa 80 konetta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005176576.html?ref=rss|nimeke=Tuore raportti paljastaa luvut: Tällainen on Pohjois-Korean sotavoima|julkaisu=Ilta-Sanomat|viitattu=2017-04-19|ajankohta=2017-04-19|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>
 
Il-28:aa valmistettiin useina muunnoksina. Versioita olivat esimerkiksi [[RDS-4|RDS 4]] ''Tatjana'' – kevyen taktisen [[ydinpommi]]n pudottamiseen muunnettu Il-28 N, tiedustelu-valokuvausversio R, elektronisen sodankäynnin versio REB sekä radio-ohjattujen pommien tarkkuuspudotuksiin Il 28-131. Lisäksi konetyyppiä käytettiin torpedokoneina sekä säätiedusteluun ja siviilipuolella postikoneina, joilla samalla koulutettiin tulevien suihkumatkustajakoneiden lentäjiä.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
Kiinassa valmistetun H-5 version voi ulkoisesti erottaa kulmikkaammasta pyrstötornista.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Kiinassa valmistetun H-5 version voi ulkoisesti erottaa kulmikkaammasta pyrstötornista.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Koneesta valmistettiin koulutusversio U, jossa tähystäjän tilojen paikalla oli umpinokka sekä suoralasinen etuohjaamo. Ratkaisu antoi molemmille ohjaajille normaalin näkyvyyden. Rynnäkköversiota valmistettiin vain prototyyppi. Koneen miehistön suojausta ei oltu suunniteltu tehtävään ja heittoistuimet eivät olleet riittävän kehittyneitä matalalla pelastautumiseen.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Koneesta valmistettiin koulutusversio U, jossa tähystäjän tilojen paikalla oli umpinokka sekä suoralasinen etuohjaamo. Ratkaisu antoi molemmille ohjaajille normaalin näkyvyyden. Rynnäkköversiota valmistettiin vain prototyyppi. Koneen miehistön suojausta ei oltu suunniteltu tehtävään ja heittoistuimet eivät olleet riittävän kehittyneitä matalalla pelastautumiseen.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
Il-28:n oleelliset kohdat oli panssaroitu pienikaliiperisten aseiden osumilta. Ohjaajalla ja tähystäjällä oli heittoistuimet. Pyrstötornissa oli
alaspäin avautuva luukku.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Koneessa oli tutka, tutkanilmaisin, autopilotti, radiokorkeusmittari ja [[avioniikka|avioniikk]]aa jota ei voitu hyödyntää Suomessa maalaitteiden puutteen vuoksi. Kone kykeni toimimaan myös sora- ja nurmikentiltä. Kone kykeni yksimoottorilentoon ja nousuun yhdellä moottorilla, jos häiriö sattui koneen jo ollessa ilmassa (ns. lentoonlähdön V2-vaihe, jossa koneen kiihdytystä ei enää voida keskeyttää). Koneen ohjaimet olivat täysin mekaaniset. R-version erottaa ulkoisesti siipien kärjissä olevista polttoainesäiliöistä.{{Lähde||16. helmikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
== Käyttö Suomessa ==