Vuonna 1919 Starck oli [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]] asiamies [[Kuninkaallinen laivasto|KunikaallisenKuninkaallisen laivasto]]n [[Kuninkaallisen laivaston sotatoimet Itämerellä 1918–1920|Pietarin saarron]] aikana. Hän vieraili kaupungissa useita kertoja, toimien brittien ja venäläisten vastavallankumouksellisten yhdysmiehenä. KuninkaallinenKuninkaallisen laivaston poistuttua [[Itämeri|Itämereltä]] marraskuussa 1919, Starck jatkoi toimintaansa [[Venäjän valkoinen armeija|Venäjän valkoisen armeijan]] kuriirina ja vakoojana. Hieman myöhemmin hän ryhtyi [[valkoiset emigrantit|valkoisten emigranttien]] monarkistisen vastavallankumouksellisen järjestön [[Venäjän yleissotilaallinen liitto|Venäjän yleissotilaallisen liiton]] (ROVS) salaisen tiedusteluosaston palvelukseen. ROVS:n tiedustelun Suomen-osastoa johtivat kenraalimajurit [[Eugèn Högström]] ja [[Theodor Charpentier]]. Mukana toiminnassa oli myös [[Suomen yleisesikunnan johtama tiedustelu 1918–1945|Suomen sotilastiedustelu]], joka muun muassa järjesti rajanylitykseen tarvittavat paperit ja Neuvostoliitossa käytettävät väärät asiakirjat. Starckista tuli valkoisten tärkeimpiä Neuvostoliitossa käyviä asiamiehiä.<ref name=harjula>{{Kirjaviite | Tekijä = Harjula, Mirko | Nimeke = Ryssänupseerit | Sivut = 404–406 | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Books on Demand | Isbn = 978-952-28614-2-9}} (omakustanne)</ref>
== Kuolema ==
Starck matkusti Leningradiin viimeisen kerran elokuussa 1925. Neuvostoliiton salainen poliisi [[OGPU]] kuitenkin onnistunut pääsemään hänehänen jäljilleen. Koska Starck oli Suomen kansalainen, hänet olisi pitänyt tuomion kärsimisen jälkeen palauttaa Suomeen, minkä vuoksi OGPU päätti murhata Starckin. Hänet ammuttiin 18. syyskuuta 1925 [[Fontanka]]-kanavan rantakadulla. Sanomalehdissä tapausta väitettiin ryöstömurhaksi.<ref name=harjula/>
