Ero sivun ”Liekokasvit” versioiden välillä

'''Liekokasvit''' (Lycopodiaceae) on [[liekomaiset (luokka)|liekomaisten]] (Lycopodiopsida) [[luokka (biologia)|luokan]] '''Lycopodiales'''-[[lahko (biologia)|lahkon]] ainoa [[heimo (biologia)|heimo]], joka sisältää kaikki nykyisin elävät lieot. [[Ketunlieot|Ketunliekojen]] suku on joskus sijoitettu omaan heimoonsa (Huperziaceae).

''Lycopodium'' koostuu [[kreikan kieli|kreikan]] sutta ja jalkaa tarkoittavista sanoista (''lykos'' ja ''podion''), mikä viittaa takkuisiin, lehdekkäisiin varsiin. Useissa kielissä liekokasveja nimitetään ''sudenkynsiksi''.

Liekokasvit ovat monivuotisia yhtäläisitiöisiä [[sanikkaiset|sanikkaisia]]. Useimmat niistä ovat varpumaisia[[varpu]]maisia, suikertelevavartisia ja pystyhaaraisia. Pieniä, neulasmaisia tai suomumaisia [[lehti (kasvitiede)|lehtiä]] on varrella tiheästi. [[Itiöpesäke|Itiöpesäkkeet]] sijaitsevat itiölehtien hangoissa, joko verson yläosassa tai tähkämäisesti verson kärjessä.<ref name="Retkeilykasvio">{{Kirjaviite | Tekijä = Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) | Nimeke = Retkeilykasvio | Vuosi = 1998 | Sivut = 35–38 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo | Tunniste = ISBN 951-45-8167-9 }}</ref>

Liekokasvien varret ovat halkihaaraisia eli dikotomisia ja [[Kasvianatomiakasvianatomia|anatomialtaan]] protosteelisiä. Lehdet ovat [[Lehti (kasvitiede)mikrofylli|Lehdetmikrofyllejä]] ovat mikrofyllejä, joille on ominaissta yksinkertaisuus ja yksi ainoa suoni, joka ei haaraudu. Itiöpesäkkeet ovat muodoltaan munuaismaisia tai pyöreitä ja avautuvat raoilla; pesäkkeet sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Lähes pallomaisissa tai nelitahokasmaisissa itiöissä[[itiö]]issä on kolmihaarainen itureikä. [[Itiö]]nItiön itämisen tuloksena syntyy [[gametofyytti]], jossa suvullinen lisääntyminen tapahtuu. Muodoltaan se on mukulamainen ja voi sijaita maan pinnalla tai sisällä. Edellisessä tapauksessa se on yhteyttävä, jälkimmäisessä [[sienijuuri|sienijuuren]] varassa elävä mykoheterotrofi.<ref name="christenhusz">Christenhusz, Maarten J. M., Fay, M. F. & Chase, M. W. 2017: Plants of the World. An illustrated encyclopedia of vascular plants. - Kew Publishing, Royal Botanic Gardens, Kew. 792 s. - ISBN 978 1 84246 634 6</ref>

Liekokasveilla ei ole läheisiä sukulaisia missään kasviryhmässä, sukulaisuus [[Lahnanruohokasvitlahnanruohokasvit|lahnanruoho-]] ja [[Mähkätmähkäkasvit|mähkäkasveihinkin]] (heimot Isoëtaceae ja Selaginellaceae) on hyvin etäinen. Fossiiliaineisto on niukka, eikä tunnettuja fossiileja pystytä sijoittamaan mihinkään nykyiseen liekokasvisukuun. Heimo lienee peräisin [[Kivihiilikausikivihiilikausi|hiilikaudelta]], jolloin niiden puumaiset sukulaiset olivat valtakasvillisuutta. Nykyiset liekokasvit muodostavat kolme (tai jopa viisi) kladia eli kehityslinjaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä kladit ovat jaettavissa edelleen, jolloin sukujen määrä nousisi 14:ään, mutta monet niistä jäävät tuntomerkeiltään ja morfologialtaan hämäriksi. Omalaatuisin on eräs ketunliekolaji, ''[[Huperzia drummondii]]'' (entinen ''Phylloglossum drummondii'') maanalaisine mukuloineen, lehtiruusukkeineen ja lehdettömän pesäkeperän päässä sijaitsevine itiötähkineen. Laji on sopeutuma ajoittain kuivuvaan kasvuympäristöön [[Australia]]ssa, ja on ulkonäöstään huolimatta selvästi ketunliekojen sukuun kuuluva.<ref name="christenhusz"/>

Helposti syttyvien öljypitoisten itiöidensä vuoksi katinliekoa[[katinlieko]]a (''Lycopodium clavatum'') ja sen sukulaisia on kerätty ja myyty ns. kärpäsruutina. Ilmaan sekoitettuna siitä syntyy räjähtävä seos, jota käytetään laajalti elokuvateollisuudessa tehosteena. Aiemmin sitä on käytetty muoviesineiden, kuten kondomien[[kondomi]]en ja leikkauskäsineiden, puuteroimiseen, metallimuottien päällystämiseen estämään valettavaa metallia sulautumasta niihin, farmaseutiikassa pillerien pinnalla ja meikkaamisessa [[puuteri]]na. Altistuminen liekopölylle voi aiheuttaa allergisia reaktioita lievistä ihotulehduksista vakavaan [[astma]]an, niinpä sen käyttö mm. [[Kosmetiikkakosmetiikka|kosmetiikassa]] on enimmäkseen loppunut. [[Tunturilieko|Tunturilieon]] itiöitä on käytetty [[Skandinavia]]ssa vaaleankeltaisen väriaineen valmistukseen yhdessä [[Juolukkajuolukka|juolukan]] (''Vaccinium uliginosum'') oksien kanssa. Useita riidenliekolajeja on käytetty mattojen, hattujen, laukkujen ja kalanpyydysten kutomiseen.<ref name="christenhusz"/>

{{viitteetViitteet}}