Ero sivun ”Trofim Lysenko” versioiden välillä

Lysenko oli syntyisin ukrainalaisesta talonpoikaissuvusta, ja hän opiskeli [[Kiova]]n maatalousinstituutissa. Vuonna [[1927]] [[Pravda]] kertoi Lysenkon keksineen, kuinka pellot voidaan lannoittaa ilman lannoitteita ja mineraaleja, ja todistaneen, että [[Azerbaidžan]]issa voitaisiin kasvattaa talvisatoa tekeviä papuja. Pravda antoi Lysenkolle arvonimen "Paljasjalkatieteilijä" ja artikkeli oli ponnahduslauta hänen urallaan. Sadot kuitenkin menetettiin seuraavina vuosina. <ref> Taubman, W.:Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s. 142</ref>

Lysenko tuomitsi mielellään akateemiset tiedemiehet ja geneetikot ja väitti, että heidän eristetty laboratoriotyönsä ei auttanut neuvostokansaa. Hän ei yleensä vaivaitunutvaivautunut puolustamaan teorioitaan tieteellisin argumentein, vaan saattoi syyttää kritisoijiaan sabotaasista.<ref name="Kasvatus.arvot.ja.tunteet">{{Kirjaviite | Tekijä = Puolimatka, Tapio | Nimeke = Kasvatus, arvot ja tunteet | Sivu = 192 | Vuosi = 2011 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suunta-kirjat | ISBN = 978-951-619-553-0 }}</ref> Koska Lysenko oli päässyt Stalinin suosioon, tällainen syytös johti helposti virasta erottamiseen, vangitsemiseen tai jopa teloittamiseen. Vuoden 1930 puhdistuksissa tuhansia maataloustieteen tutkijoita vangittiin. Lysenko ei täysin onnistunut tukahduttamaan arvostelua, vaan sitä esiintyi jopa Stalinin valtakaudella.<ref name="Kasvatus.arvot.ja.tunteet"/>

Lysenko nostettiin Neuvostoliiton maataloustieteiden akatemian johtoon, ja hän vastusti omalta kannaltaan haitallisten ideoiden leviämistä tiedemiesten keskuudessa. Satoja tiedemiehiä karkotettiin, vangittiin ja teloitettiin ja perinnöllisyystiede kitkettiin Neuvostoliitosta. Lysenko on vastuussa myös biologi [[Nikolai Vavilov]]in kuolemasta [[NKVD]]:n käsissä. Lysenko oli pitänyt tilaisuudessa, jossa Stalin oli ollut läsnä, puheen että "luokkavihollinen on aina luokkavihollinen, oli tämä tiedemies tai ei" ja Stalin osoitti puheelle voimakkaasti suosiotaan. <ref> Taubman, W.:Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s. 142</ref>

Stalinin kuoltua vuonna [[1953]] Lysenko säilytti asemansa ja nautti myös tämän seuraajan [[Nikita Hruštšov]]in tukea. Hruštšov oli vuonna 1939 täysin vakuuttunut Lysenkon suunnitelmasta lähettää kanoja Ukrainaan hävittämään sokerijuurikkaita turmelevia kärsäkkäitä. Kun asiantuntijat esittivät varovaista epäilyä, puuttui Hruštšov asiaan. Hän totesi että "Lysenko on ensiluokkainen ja johtaa ensiluokkaisten ihmisten koulukuntaa".<ref> Taubman, W.:Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s. 143</ref> Biologian valtasuuntausta edustavat tiedemiehet saivat kuitenkin nyt arvostella Lysenkoa ensi kertaa sitten 1920-luvun.

Lysenko kuoli Moskovassa vuonna 1976. Hänet on haudattu [[Kuntsevon hautausmaa]]lle<ref>{{cite web|title=Trofim Denisovich Lysenko|url=http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=112247030|work=Find A Grave|accessdate=20 April 2014}}</ref> . Neuvostohallitus ei aluksi sallinut Lysenkon kuolinilmoituksen julkaisemista<ref>"Russian Biologist Dead at 78"; in "Obituaries"; ''Beaver County Times'', 24. marraskuuta 1976; sivu A4.</ref>, ja se kuitenkin julkaistiin kaksi päivää myöhemmin ''[[Izvestia|Izvestiassa]]'' vain pienikokoisena ilmoituksena<ref>‘Soviet Biologist Lysenko Dies in Obscurity’; ''Pittsburgh Post-Gazette''; 24. marraskuuta 1976; sivu 8</ref>.

== Lähteet ==

* [http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=685&vl= Tiede-lehti – Kärsitkö sadan vuoden takaisista oloista?]