Greimasin pääteoksiin kuuluu ''[[Strukturaalista semantiikkaa]]'' (1966), jossa hän esittelee seemianalyysinsa. Seemien avulla voidaan jäsentää merkityksen perusrakennetta. Keskeinen on myös isotopian käsite: niiden semanttisten kategorioiden joukko, joiden avulla jokin teksti tai sanoma voidaan lukea ja tulkita yhdeksi kokonaisuudeksi.<ref>Tarasti 1990: 72.</ref>
Greimasin kehittämää [[aktanttimalli]]a voidaan soveltaa mm.muun muassa narratologiseen analyysiin. Toiminnassa on kaikkiaan kuusi aktanttia – subjekti, objekti, lähettäjä, vastaanottaja, auttaja ja vastustaja – ja näiden välisiä suhteita voidaan jäsentää kolmen modaliteetin avulla: tahtominen, haluaminen ja tietäminen. Teorian perustana ovat kategoriat oleminen ja tekeminen. Mallia voidaan soveltaa hyvin erilaisten toimintojen kuvaukseen, esimerkiksi liike-elämään, [[kansansatu]]ihin, [[psykoanalyysi|psykoanalyyttiseen]] [[psykoterapia|terapiaan]], [[kasvatustiede|kasvatustieteelliseen tutkimukseen]] jne.<ref>Tarasti 1990: 75–76.</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pikkarainen, Eetu| Nimeke = Merkityksen ongelma kasvatustieteessä: lähtökohtia pedagogisen toiminnan perusrakenteen semioottiseen analyysiin|Vuosi = 2004| Luku = | Sivu = |Sivut = | Selite = väitöskirja| Julkaisupaikka = Oulu| Julkaisija = Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto| Tunniste = ISBN 951-42-7321-4| www = http://herkules.oulu.fi/isbn9514273214/isbn9514273214.pdf| www-teksti = |Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 19.8.2013| Kieli ={{fi}}}}</ref>
Greimas kehitti myös ns. semioottisen neliön, jonka avulla voidaan jäsentää merkkien välisiä suhteita. Hänen mukaansa neliö havainnollistaa merkityksen perusrakennetta.
