Ero sivun ”Georges Clemenceau” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Pariisin rauhankonferenssi: - w-fix, kappalejako
Rivi 52:
[[Tiedosto:Council of Four Versailles.jpg|thumb|upright=1.25|Versailles’n rauhanneuvottelujen ”neljä suurta”: Ison-Britannian pääministeri [[David Lloyd George]], Italian pääministeri [[Vittorio Orlando]], Ranskan pääministeri Clemenceau ja Yhdysvaltain presidentti [[Woodrow Wilson]].]]
 
Clemenceau olisi halunnut voittajavaltioiden sotilaallisen liiton jatkuvan myös maailmansodan jälkeen. Hän toimi vuoden 1919 [[Pariisin rauhankonferenssi]]n puheenjohtajana ja puolusti siellä peräänantamattomasti Ranskan etuja.<ref name="brit" /> Hän vaati Saksan aseistariisumista ja muita ankaria rauhanehtoja, jotka käytännössä estäisivät Saksaa uhkaamasta Ranskaa uudelleen ja rankaisisivat sitä sodan aloittamisesta.<ref name="NFB2" /> Clemenceaun mielestä Ranskan turvallisuuden takaaminen edellytti Saksan heikentämistä jakamalla se osiin.<ref name="ABC" /> Vuonna 1871 Saksalle luovutetun [[Elsass-Lothringen]]in palauttamisen ohella hän olisi halunnut irrottaa myös [[Reininmaa]]n Saksasta erilliseksi puskurivaltioksi[[puskurivaltio]]ksi. Clemenceaun ajama kyyninen valtapolitiikka edusti rauhankonferenssissa vastavoimaa Yhdysvaltain presidentti [[Woodrow Wilson]]in edustamalle idealismille.<ref name="NFB2" /> Myös Ison-Britannian pääministeri [[David Lloyd George]] piti Clemenceaun linjaa epäviisaana, koska se voisi nostattaa vallankumouksen Saksassa.<ref name="spartacus" />

Clemenceau hyväksyi kompromissina [[Saarinmaa]]n erottamisen Saksasta ja [[Reininmaan miehitys (1918–1930)|Reininmaan miehityksen]] 15 vuodeksi sekä [[Ensimmäisen maailmansodan sotakorvaukset|suurten sotakorvausten]] määräämisen Saksan maksettaviksi,<ref name="laniol" /> mutta hän piti [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen lopullista sisältöä sittenkin liian pehmeänä Saksalle.<ref name="spartacus" /> Lopuksi hän vaati, että Saksan delegaation oli allekirjoitettava sopimus samassa [[Versailles’n palatsi]]n peilisalissa, jossa Saksan keisarikunta oli julistettu perustetuksi vuonna 1871.<ref name="brit" />
 
Anarkisti Émile Cottin yritti salamurhata Clemenceaun ampumalla rauhankonferenssin aikana 19. helmikuuta 1919.<ref name="NFB2" />