Ero sivun ”Kuolleenmeren kääröt” versioiden välillä

Uudemman tutkimuksen mukaan asutus QumranillaQumranissa on alkanut vasta noin [[50 eaa.|100–50 eaa.]]<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jodi Magness|Nimeke=The Archaeology of Qumran and the Dead Sea Scrolls|Vuosi=2002|Sivu=|Julkaisupaikka=Grand Rapids, MI|Julkaisija=Eerdmans}}</ref> eikä asukkaita voi kiistatta yhdistää varmasti tai pelkästään tekstien kirjoittajiin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Jutta Jokiranta|Otsikko=Qumranin liike ilman Qumrania: Qumranin tekstien uskonnolliset yhteisöt|Julkaisu=Teologinen Aikakauskirja|Ajankohta=2013|Numero=3|Sivut=210–23|Julkaisija=}}</ref> Qumranin tekstien perusteella puhutaan usein laajemmasta Qumranin liikkeestä tai Kuolleenmeren kääröjen yhteisöistä, jotka olivat vastuussa tekstien laatimisesta, kopioimisesta ja säilyttämisestä ja jotka todennäköisesti asuivat useammassa kuin yhdessä paikassa.

[[Hebrew Union College]]n professori [[Ben Zion Wacholder]] Yhdysvalloista kyllästyi odottamaan käsikirjoitusten julkaisua. Ammattitoverinsa Martin Abeggin avulla hän syötti sanstostasanastosta ja niiden esiintymisestä tehdyt tiedot tietokoneeseen, joka oli ohjelmoitu rakentamaan ne takaisin alkuperäisiksi lauseiksi. Syyskuussa 1991 saatiin näin julkisuuteen seitsemäntoista käsikirjoitustekstiä. Pari viikkoa myöhemmin [[kalifornia]]laisen [[Huntington Library]]n kirjastonjohtaja William A. Moffet päätti antaa kirjaston saamat julkaisemattomien Qumranin tekstien [[mikrofilmi]]t kaikkien tutkijoiden käytettäviksi. Ne oli toimitettu Israelista Kaliforniaan säilöön siltä varalta, että alkuperäiset tekstit tuhoutuisivat sodassa. Toimijoiden mielestä ei tutkijaryhmällä ei enää neljänkymmenen vuoden kuluttua voinut olla yksinoikeutta kirjakäärölöytöihin.

Marraskuussa 1991 ilmestyi [[Robert Eisenman]]in ja [[James Robinson]]in toimittama ja [[Biblical Archaelogy Society]]n kustantama kaksiosainen kuvateos, joka sisälsi 1&nbsp;7871787 ennen julkaisematonta käsikirjoitusvalokuvaa. Lahjoittaja, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, oli ”eettisistä syistä” luovuttanut ne kaikkien käytettäviksi.

Qumranin tekstit on käännetty englanniksi ja lukuisille muille kielille. Suomessa käännösprojektin suomeksiSuomennoshankkeen käynnisti 1990-luvulla professori [[Raija Sollamo]]. KäännöskokoelmiaSuomennoskokoelmia on ilmestynyt vuonna 1991,<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sollamo, Raija, toim.|Nimeke=Kuolleenmeren kirjakääröt: Qumranin tekstit suomeksi|Vuosi=1991|Sivu=|Julkaisija=Yliopistopaino}}</ref> 1997,<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sollamo, Raija, toim.|Nimeke=Qumranin kirjasto. Valikoima teoksia|Vuosi=1997|Sivu=|Julkaisija=Yliopistopaino}}</ref> ja yleistajuinen teos vuonna 2015<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Pajunen, Mika S. ja Raija Sollamo, toim.|Nimeke=Kuolleenmeren kadonnut kansa. Qumranin kirjoituksia|Vuosi=2015|Sivu=|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> jasekä akateemiselle yleisölle tarkoitettu editio vuonna 2017.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Raija Sollamo, and Mika S. Pajunen|Nimeke=Kuolleenmeren kirjakääröt. Kriittinen suomennosvalikoima.|Vuosi=2017|Sivu=|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>

Ammattiarkeologit ovat astuneet kuvaan vasta 1980- ja 1990-lukujen taitteesta lähtien. Arkeologit ovat halunneet selvittää, keitä tai millainen yhteisö kirjoitusten takaa voitaisiin jäljittää. Perinteisesti oli katsottu, että tekstit olivat luostarimaisessa yhteisössä eläneen essealaisiin kuuluneen juutalaislahkon tuottamia. Arkeologien johdolla keskeiseksi tutkimuskohteeksi Kuolleenmeren luolien ja kääröjen rinnalle keskeiseksi tutkimuskohteeksi tulivat nyt Qumranin yhdyskuntarauniot ja hautausmaa löytöineen. Belgialaiset arkeologit [[Pauline Donceel-Voute]] ja [[Robert Donceel]] poikkesivat jo 1990-luvun alussa muun muassa Roland de de Vauxin edustamasta luostariteoriasta ja esittivät, ettei Qumranin luolilla ja raunioilla ollut erityistä yhteyttä. Rauniot olivat jäännöksiä roomalaisesta maalaishuvilasta.<ref>Ks. Donceel, R. & Donceel-Voute, P. (1994): ”The Archaeology of Khirbet Qumran” teoksessa ''Methods of Investigation of the Dead Sea Scrolls and the Khirbet Qumran Site, Presents Realities and Future Prospects'', ANYAS, Vol 722, toim. Wise, M.O. et al.</ref>

Qumranin arkeologia on kiistelty aihe, josta tutkijat eivät ole yksimielisiä. ja jossa pääsyPääsy aineistoon on myös vaikeuttanut tulkintaa. 2000-luvulla on ilmestynyt erilaisia näkemyksiä edustavia tulkintoja. Yhdysvaltalainen [[Jodi Magness]] julkaisi teoksen ''The Archaeology of Qumran and the Dead Sea Scrolls'' vuonna 2002. Magness noudattaa perinteistä de Vauxin tulkintalinjaa seuraten pitkälti de Vauxin julkaistuja raportteja, mutta on tehnyt tarkennuksia muun muassa asutuskompleksin ajoitukseen. Suomalaiset [[Minna Lönnqvistin|Minna Lönnqvist]] ja [[Kenneth Lönnqvistin|Kenneth Lönnqvist]] ovat julkaisseet teoksen ''Archaeology of the Hidden Qumran: the New Paradigm'', jossa he perustavat tutkimuksensa paikan päällä tehdyille Qumranin raunioiden uusille mittauksille, luonnontieteellisille menetelmille ja de Vauxin alkuperäisten julkaisemattomien arkeologisten löytöjen tutkimuksille. Lönnqvistien teorian mukaan Qumranin yhteisö todennäköisesti koostui essealaisista, mutta oli juutalaisten riittien ohella omaksunut synkretistisiä hellenistisiä [[mysteeriuskonto|mysteerirituaaleja]] sekä [[auringonpalvonta]]a.

Koska Kuolleenmeren kääröjen kappaleiden kysyntä on kova etenkin Yhdysvalloissa ja niitä voidaan myydä jopa yli miljoonan dollarin hintaan kappaleeltakappalehintaan, liikkeellä on asiantuntijoiden mukaan paljon väärennöksiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.theguardian.com/world/2017/nov/21/trade-in-dead-sea-scrolls-awash-with-suspected-forgeries-experts-warn | Nimeke = Trade in Dead Sea Scrolls awash with suspected forgeries, experts warn | Tekijä = Peter Beaumont | Ajankohta = 21.11.2017 | Julkaisu = The Guardian | Viitattu = 24.10.2018 }}</ref>