Ero sivun ”Lentikulaarinen kuva” versioiden välillä

Lentikulaarisia levyjä opittiin 1960-luvulla valmistamaan sarjatuotantona ja edullisesti ohuina [[polyvinyylikloridi|PVC]]-kalvoina, joilla osakuvien kapeista kaistaleista vuorotellen koostetut kuvat [[laminointi (paperinjalostus)|päällystettiin]] kirjapainon jälkikäsittelyssä. Xograph-nimellä kutsutun tekniikan kehitti [[Kodak|Eastman Kodak]], ja helmikuussa 1964 ''Look''-aikakauslehti julkaisi näin toteutetun kolmiulotteisen mustavalkoisen kuvan [[Thomas Edison]]in rintakuvasta. Huhtikuussa oli vuorossa värillinen lentikulaarikuva. Tekniikkaan perustuvia kuvia alettiin painaa kirjojen kansiin, [[keräilykortti|keräilykortteihin]], myymälämainoksiin, [[rintamerkki|rintanappeihin]] ja muihin näyttävyyttä vaatiiviin kohteisiin useilla eri nimillä eri valmistajien tekeminä. Tuotemerkkejä olivat Vari-Vue, Crowle Communications ja [[Hallmark Cards|Hallmark]], Toppan, Dai-Nippon, Optipan, Linearoptics ja Optigraphics, joka 1980-luvulla oli viimeinen jäljelle jäänyt valmistaja. Toisaalta 1980-luvulla yhdysvaltalaiset Jerry Nims ja Alan Lo kehittivät neliobjektiivisen valokuvauskameran nimeltä Nimslo, jonka palveluun kuului asiakkaan kinofilmille kuvaamien, neljästä negatiiviruudesta muodostuvien kuvien vedostaminen yrityksen varustamassa ja valtuuttamassa kuvavalmistamossa lentikulaarisiksi 3D-kopioiksi.<ref name=roberts2003/> Lentikulaaritekniikkaa kehitetään edelleen kuvankäsittely- ja tulostusmahdollisuuksien jatkuvasti parantuessa<ref name=pm2008/>.

 

 

==Lähteet==