Ero sivun ”Yrjö Gunaropulos” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w fix
p mm.
Rivi 1:
[[Tiedosto:Yrjö Gunaropulos 1966.jpg|thumb|upright|Yrjö Gunaropulos vuonna 1966.]]
'''Yrjö (Georg) Gunaropulos''' ([[28. toukokuuta]] [[1904]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] – [[28. toukokuuta]] [[1968]] [[Helsinki]]<ref>{{Elonet-h|117633}}</ref>) oli [[kreikka]]laistaustainen suomalainen [[jazz]]muusikko, säveltäjä ja orkesterinjohtaja.
 
== Elämäkerta ==
[[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] syntynyt Gunaropulos muutti Suomeen 1917 vähän ennen [[Maaliskuun vallankumous|Venäjän vallankumousta]]. Hän opiskeli Suomessa säveltämistä [[Helsingin konservatorio]]ssa [[Oskar Merikanto|Oskar Merikannon]], [[Erkki Melartin]]in ja [[Leevi Madetoja]]n johdolla.
 
Gunaropulos toimi ravintolamuusikkona [[Helsinki|Helsingissä]] sekä kapellimestarina [[Vaasa]]ssa ja [[Rovaniemi|Rovaniemellä]]. Hän sävelsi 1935 ensimmäisen suomalaisen [[konsertto|saksofonikonserton]], jonka [[Matti Rajula]] kantaesitti [[Radion sinfoniaorkesteri|Radio-orkesterin]] solistina alkuvuodesta 1938. Konsertto sai hyvän yleisö- ja arvostelumenestyksen. Konserttoa esitettiin vuoden 1940 jälkeen seuraavan kerran vasta 1999, jolloin [[Olli-Pekka Tuomisalo]] esitti ja levytti sen [[Jari Eskolan]] valmistamana rekonstruktiona.
 
Gunaropulosin sävellystuotantoon kuului [[sinfonia]], kaksi saksofonikonserttoa vuodelta 1935 ja 1942, piano- ja sellokonsertto sekä ''Canzona'' viululle ja orkesterille. Hän sävelsi myös iskelmiä salanimillä ''Y. Jora'', ''Yrjö Tarvas'' ja ''Yrjö Verho''. Vuonna 1933 salanimeä ''Yrjö Kajo'' käyttänyt Gunaropulos sävelsi musiikin [[Valentin Vaala]]n ohjaamaan elokuvaan ''[[Sininen varjo]]''. Hän sävelsi sittemmin omalla nimellään yhdessä [[Toivo Lampén]]in kanssa musiikin [[Hannu Leminen|Hannu Lemisen]] vuonna 1941 ohjaamaan elokuvan ''[[Täysosuma (vuoden 1941 elokuva)|Täysosuma]]''<ref>{{Elonet|120372|Täysosuma}}</ref>.
Rivi 11:
Gunaropulos soitti [[saksofoni]]a muun muassa suomalaisessa ''Zamba''-jazzorkesterissa 1930-luvun alkupuolella. Gunaropulos kokosi veljiensä Viktorin ja Anatolin kanssa 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa ''[[Melody Boys]]'' -orkesterin (eli ''Yrjön Orkesteri'') joka esiintyi [[Fennia]]-ravintolassa Helsingissä ja levytti myös 1929 ''Suomi-rapsodian'' sekä avantgardistisia jazzsovituksia suomalaisista kansanlauluista (''Isoo-Antti'', ''Raatikkoon'', ''Minä seison korkealla vuorella'', ''Emma'', ''Ruusu laaksossa''). Tämä orkesteri jossa Gunaropulos soitti saksofonia esiintyi myös [[Tapio Ilomäki|Tapio Ilomäen]] johdolla Valentin Vaalan 1931 ohjaamassa elokuvassa ''[[Laveata tietä]]'', ja se soitti myös elokuvassa ''[[Minä ja ministeri]]''<ref>[http://www.elonet.fi/fi/kokoonpano/1480746 Melody Boys, Elonet]</ref>.
 
Gunaropulos muutti 1960-luvun alussa Porvooseen ja perusti 1961 oman yhden miehen koulun, Porvoon Musiikkistudion. Opetusta oli saatavissa seuraavissa aineissa: piano, viulu, kontrabasso, kitara, saksofoni, orkestrointi ja musiikin teoria. Tämä voisi olla esimerkkinä hänen monipuolisesta osaamisestaan musiikkialalla. Studio oli kuitenkin lyhytaikainen, koska pian perustettiin myös Porvoon Musiikkiopisto.
 
Gunaropulos toimi viulistina aktiivisesti paikallisissa orkestereissa, kuten Porvoon Orkesteriyhdistys. Orkesteri esitti useita kertoja hänen sävellyksiään. 60-vuotis- syntymäpäivän johdosta orkesteri järjesti hänelle sävellyskonsertin 18. maaliskuuta 1964, kapellimestarina dr. Nic. van der Pals. Ohjelmassa oli orkesterisarja ”Muistoja Lapista”, Andante religioso, Romanssi, Pohjanmaalainen kehtolaulu, Pianokonsertto A-duuri ja alkusoitto ”Den femte februari”.
 
Gunaropulos perusti Porvooseen johtamansa viihdeorkesterin, joka esiintyi mm.muun muassa televisiossa 1964 ''Suvisattumia''-ohjelmassa. Tämä oli viimeinen hänen yhteishankkeistaan Kauko Käyhkön kanssa. Gunaropulos jatkoi Porvoossa myös ravintolapianistin uraansa.
 
==Filmokgrafia==