Wuolijoen kantatila on Paulin rustholli, jonka 1600-luvulla omisti Paulinuksen pappissuku ja sen jälkeen Herkepeuksien suku. Jatkossa tila vaihtoi useasti omistajaa ja lopulta sen omistajiksi tuli [[Luopioinen|Luopioisten]] talonpoikia.<ref>Wuolijoki, s. ix</ref>
Juho Erkinpoika Wuolijoki (1798–1869) alkoi isännöidä tilaa vuonna 1830. Hänen puolisonsa oli Henriika Loviisa Erkintytär (1814–1882). Heidän poikansa [[Juho Wuolijoki]] isännöi Wuolijoen tilaa 1870–1911 puolisonsa [[Serafina Lagervik]]<nowiki/>in kanssa. Pariskunnan vanhin poika, [[Wäinö Wuolijoki]], isännöi tilaa 1911–1947.<ref>Wuolijoki, s. xi–xiii</ref> Nuorempi poika [[Sulo Wuolijoki|Sulo Wuolijok]]<nowiki/>i avioitui vuonna 1908 virolaisen ylioppilaan [[Ella Maria Murrik]]<nowiki/>in (sittemmin Hella Wuolijoki) kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1923. Myöhemmin Hella Wuolijoki kirjoitti kuuluisan Niskavuori-sarjansa käyttäen esikuvanaan Vuolijoen kartanoa ja siinä asuneita henkilöitä.
== Rakennukset ==
Vuosina 1741-18861741–1886 tila oli jaettu kahteen osaan, Vanhaantaloon ja Eerontaloon. Vanhantalon päärakennuksen vanhimmat osat on rakennettu 1700-luvun lopulla. Sen suuri tupa on mahdollisesti 1830-luvulta. Rakennus on saanut klassistisen ulkoasun vuonna 1921, ja sen suunnitteli professori [[Carolus Lindberg]]. Vanhatalo on nykyinen Vuolijoen kartano. Eerontalon pitkä päärakennus on 1800-luvun keskivaiheilta. Lindberg suunnitteli myös Eerontalon korjauksen 1920-luvulla. Eerontalo on nykyään Alitalo. Harmaakivinen navetta on vuodelta 1899 ja luhtiaitta on rakennettu vuonna 1793. Vuolijoen kulttuurimaisemaan kuuluu myös Syrjäsen tilan vanha riihi.<ref>Häme-Wiki: Vuolijoen kartano</ref>
