Ero sivun ”Lauri Hihnavaara” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ammattiasiat korjattu ja täydennetty.
Rivi 11:
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|4|6|1935|12|7|2020}}
| kuolinpaikka = Sodankylä
| ammatit = poromiestehdastyöntekijä, kirjailija
| äidinkieli =
| kansalaisuus =
Rivi 30:
| allekirjoitus =
}}
'''Lauri Kalervo Hihnavaara''' eli ”Hihna-Lassi” ([[4. kesäkuuta]] [[1935]] [[Sodankylä]] – [[12. heinäkuuta]] [[2020]] Sodankylä) oli [[Suomi|suomalainen]] [[Poronhoito|poromies]]tehdastyöntekijä ja
[[Eräkirjallisuus|eräkirjailijakirjailija]].
 
Hihnavaaran vanhemmat olivat poromies [[Mosku|Aleksi ”Mosku” Hihnavaara]] ja hänen vihkimätön vaimonsa Mari Tanhua. Mosku kuoli sydänkohtaukseen Laurin ollessa vasta kolmivuotias. Lauri Hihnavaara lähti nuorena töihin eteläänRuotsiin päätyen lopulta [[Ruotsi]]n [[Luulaja]]an.
 
Suomi eli vaikean työttömyyden kautta 1960-1970 -luvuilla. Moni muutti työn perässä Ruotsiin. Niin Hihnavaarakin [[Trollhättan|Trollhättaniin]] vuonna 1968 [[Saab_(automerkki)|Saabin autotehtaalle]]. Trollhättanissa ollessaan Hihnavaara perusti perheen Sirkka-Liisa Hiltusen kanssa. Hihnavaaran perheeseen syntyi poikia. Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti Luulajaan. Hihnavaara meni [[SSAB|SSAB:n terästehtaaseen]] töihin. Työskentely kankiraudan kanssa oli raskasta kuumissa olosuhteissa.
 
Hihnavaara julkaisi 67-vuotiaana esikoisteoksensa ''[[Luiron laulu]]'', jossa hän kuvaa omiin kokemuksiinsa perustuen elämää 1940- ja 1950-lukujen Sompion ja [[Luiro]]n kairoissa. Hän on julkaissut myös [[Lokan tekojärvi|Lokan tekojärven]] rakentamisesta kertomuskokoelman ''Vesittäjät'' ja kuvaa siinä, kuinka [[Kemijoki (yritys)|Kemijoki Oy]] hankki häikäilemättömin keinoin patoaltaan alle jääneet maat sompiolaisilta. Hihnavaara julkaisi sodanjälkeisen jälleenrakennusajan Lappiin sijoittuvan veijariromaanin ''Pökkilöhaukka''. Kirja ''"Arpeetia!" Neljä miestä ja melkein yksi sana ruotsia'' on neljän sodankyläläisen nuoren miehen sana "Arpeetia!", joka muuttaa heidän elämänsä. Miehet lähtevät kohti eteläistä Ruotsia autollaan etsimään tehdastyötä yhden vieraskielisen sanan varassa. He eivät ole tehneet lainkaan tiedusteluja tai valmisteluja. He vain lähtevät, lupaavat kirjoittaa omaisilleen ja ottavat mukaansa taskurahaa ja vähän matkatavaraa. Yhteiskunnassa on alettu arvostaa kaupunkielämää, teollista työtä ja Ruotsin hyvinvointia. Arpeetia-sanan he ovat oppineet Olavi Mykkäseltä, joka on tuonut sen Sompion jokivarsille pitkältä Sörnäisten-matkaltaan.