Ero sivun ”Lauri Hihnavaara” versioiden välillä

Hihnavaara julkaisi 67-vuotiaana esikoisteoksensa ''[[Luiron laulu]]'', jossa hän kuvaa omiin kokemuksiinsa perustuen elämää 1940- ja 1950-lukujen Sompion ja [[Luiro]]n kairoissa. Hän on julkaissut myös [[Lokan tekojärvi|Lokan tekojärven]] rakentamisesta kertomuskokoelman ''Vesittäjät'' ja kuvaa siinä, kuinka [[Kemijoki (yritys)|Kemijoki Oy]] hankki häikäilemättömin keinoin patoaltaan alle jääneet maat sompiolaisilta. Viimeksi Hihnavaara on julkaissutjulkaisi sodanjälkeisen jälleenrakennusajan Lappiin sijoittuvan veijariromaanin ''Pökkilöhaukka''. Kirja ''"Arpeetia!" Neljä miestä ja melkein yksi sana ruotsia'' on neljän sodankyläläisen nuoren miehen sana "Arpeetia!", joka muuttaa heidän elämänsä. Miehet lähtevät kohti eteläistä Ruotsia autollaan etsimään tehdastyötä yhden vieraskielisen sanan varassa. He eivät ole tehneet lainkaan tiedusteluja tai valmisteluja. He vain lähtevät, lupaavat kirjoittaa omaisilleen ja ottavat mukaansa taskurahaa ja vähän matkatavaraa. Yhteiskunnassa on alettu arvostaa kaupunkielämää, teollista työtä ja Ruotsin hyvinvointia. Arpeetia-sanan he ovat oppineet Olavi Mykkäseltä, joka on tuonut sen Sompion jokivarsille pitkältä Sörnäisten-matkaltaan.