Ero sivun ”Intian historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Indira Gandhin aikakausi: wfix |
p kh |
||
Rivi 7:
1200-luvulla Intiaan saapuivat [[turkkilaiset kansat|turkkilaiset]] [[seldžukit]], joiden mukana [[islam]] levisi alueelle. Muslimit perustivat valloittamalleen alueelle Pohjois-Intiaan [[Delhin sulttaanikunta|Delhin sulttaanikunnan]].<ref name="m37" /> Lopullisesti Delhin kukisti [[afgaanit|afgaanitaustainen]] [[Babur]] sotajoukkoineen. Pohjoiseen Intiaan syntyi [[Suurmogulien valtakunta]],<ref name="m37" /><ref name="m41" /> jonka laajensi koko Intiaan 1600-luvulla kuningas [[Akbar]]. Moguliajan kuuluisimpia saavutuksia on [[Agra]]an rakennettu [[Taj Mahal]].<ref name="m41" /><ref name="mmm" />
Siirtomaa-ajan Intiassa aloitti Portugali. Ensimmäinen meritien Intiaan löytänyt eurooppalainen oli [[portugali]]lainen [[Vasco da Gama]] vuonna 1498. Portugalilaiset valloittivat [[Goa]]n tukikohdakseen 1500-luvulla. Merkittävimmäksi siirtomaavallaksi nousivat kuitenkin britit. [[Englannin Itä-Intian kauppakomppania]] perusti kauppatukikohdat [[Bombay]]hin, [[Kalkutta]]an ja [[Madras]]iin. Intialaiset sotilaat, [[sepoy]]t, nousivat [[sepoykapina|kapinaan]] brittivaltaa vastaan vuonna 1857. Kun kapina oli kukistettu, Intia otettiin kauppakomppanian hallinnasta suoraan [[Yhdistynyt kuningaskunta|
1800-luvun lopulla Intiassa alkoi nousta kansallistunne ja maassa alettiin vaatia suurempaa itsehallintoa 1885 perustetun [[Intian kongressipuolue|kansalliskongressin]] johdolla. [[Amritsarin verilöyly]]n jälkeen itsenäisyystaistelun johtohahmoksi nousi [[Mahatma Gandhi]].<ref name="mmm" /><ref name="m44" /> Toisen maailmansodan jälkeen kasvaneet jännitteet muslimien ja hindujen välillä kärjistyivät ja [[intian jako|maa jaettiin]] lopulta hindulaiseen Intiaan ja muslimien Pakistaniin. Britit luovuttivat vallan kahdelle seuraajavaltiolle vuonna 1947.<ref name="std181" /> Intian ensimmäiseksi [[Intian pääministeri|pääministeriksi]] nousi [[Jawaharlal Nehru]]. Intian suhde Pakistaniin säilyi kireänä, mikä on itsenäistymisen jälkeen kärjistynyt kolmeksi sodaksi maiden välillä.<ref name="mmm" />
Rivi 265:
[[Jawaharlal Nehru]] piti Intian itsenäisyyspuheen 14. elokuuta 1947. Hän valikoitui maan ensimmäiseksi [[Intian pääministeri|pääministeriksi]], ja hän oli tehtävään Mahatma Gandhin suosikki. Nehru oli vahva johtaja ja suosittu kansan keskuudessa. Hänen tavoitteenaan oli hävittää Intiasta köyhyys ja muodostaa yhtenäinen valtio. Hän halusi poistaa hinduyhteiskunnan epäkohdat, kuten kastilaitoksen ja kehittää maata länsimaiden tapaan. Hän kannatti demokratisoitumista, mutta ihaili samalla [[Neuvostoliitto]]a. Hän kuitenkin halusi että Intia kehittyy ilman pakottamista, eikä kehitys saa tapahtua yksilönvapauden kustannuksella, kuten [[kommunismi|kommunistisissa]] Neuvostoliitossa ja [[Kiina]]ssa.<ref name="std200"/>
[[Tiedosto:Nehrucon.jpg|pienoiskuva|[[Jawaharlal Nehru]] allekirjoitti Intian perustuslain vuonna 1950.]]
Intia julistautui [[tasavalta|tasavallaksi]] tammikuussa 1950. [[Perustuslaki|Perustuslain]] mukaan [[Intian presidentti]] oli muodollinen valtionpäämies, mutta [[Intian pääministeri|pääministeri]] oli tasavallan todellinen johtaja, joka johti parlamentin, eli [[Lok Sabha]]n enemmistöpuoluetta. Perustuslaki pohjautui hyvin pitkälti
Maan ruhtinaskuntien asema muodostui ensimmäiseksi itsenäisen Intian ongelmaksi. Mountbattenin tekemän sopimuksen mukaan ruhtinaskunnat saivat liittyä joko Intiaan tai Pakistaniin.<ref name="std200"/> Lähes kaikki halusivat liittyä Intiaan, mutta keskellä Intiaa sijaitseva mogulivallan jäänne Hyderabad kieltäytyi liittymästä Intiaan. Intiassa ei voitu hyväksyä sitä, että maan sisään jäisi puoliksi itsenäinen ja mahdollisesti vihamielinen valtio. Maan sisäministerinä ja [[Intian armeija]]n päällikkönä toiminut [[Vallabhbhai Patel]] lähetti armeijan ottamaan Hyderabad haltuunsa.<ref name="std200"/><ref name="tfp"/> Maan luoteisosassa sijainnut [[Kashmir]]in alue oli suurempi ongelma. Alueen väestöstä suurin osa oli muslimeja, mutta valtiota hallitsi hindumaharadža [[Hari Singh]]. Hän ei halunnut päättää liittyäkö Intiaan vai Pakistaniin. Päätöksen viipyessä pakistanilaiset valtasivat maan pääkaupungin [[Srinagar]]in, jolloin Hari pyysi viimein apuja Intiasta. Tilanne kärjistyi [[Ensimmäinen Intian–Pakistanin sota|sodaksi]] intialaisten ja pakistanilaisten välille, kun Kashmiriin lähetettiin intialaisjoukkoja. Tilanne päättyi lopulta [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] neuvottelemaan tulitaukoon, mutta [[Kashmirin konflikti]]in ei saatu lopullista ratkaisua. Srinagar ja Kashmirin laakso jäivät intialaisten hallintaan, mutta Kashmirin länsiosa jäi pakistanilaisten haltuun.<ref name="std200"/><ref name="kashmir"/><ref name="kashmir2"/>
Rivi 273:
Suuri ongelma maassa oli köyhyys, jonka poistamiseksi Nehrun hallinto loi kolme perättäistä viisivuotissuunnitelmaa. Ratkaisevaa kansan olojen parantamisessa olisi maan teollisuuden kehitys. Ensimmäinen viisivuotisjakso alkoi 1951. Sen pääpainona oli maanviljelyn tehostaminen. Maan suurimmat joet valjastettiin ja niitä alettiin käyttää keinokasteluun, padot suunniteltiin tuottamaan myös [[vesivoima]]a. Toinen, vuonna 1956 alkanut viisivuotissuunnitelma keskittyi teollisuuden kehittämiseen. Maan teollisuus kehittyi jakson aikana valtavasti, energiantuotanto kaksinkertaistui ja hiilen ja raudantuotanto kasvoivat valtavasti. Kolmas viisivuotissuunnitelma vuosina 1961–1965 nosti Intian maailman kymmenen teollistuneimman maan joukkoon.<ref name="std200"/> Nehru ei ehtinyt nähdä suunnitelman toteutumista, hän kuoli vuonna 1964.<ref name="std200"/><ref name="cs23"/> Viisivuotissuunnitelmat onnistuivat nostamaan maan kansantaloutta yli 40 prosentilla, kuolleisuus putosi melkein puoleen ja kansan elintaso nousi. Vastapainoksi jo ennestään käsistä lähtenyt [[väestönkasvu]] jatkoi kasvuaan ja [[liikakansoitus]] synnytti useita uusia ongelmia.<ref name="std200"/>
Yksi Nehrun ulkopoliittisista ongelmista oli, mitä pitäisi tehdä [[Goa]]n suhteen, joka oli edelleen [[Portugali]]n siirtomaa Intian länsirannikolla. Portugalin [[diktaattori]] [[António de Oliveira Salazar|António Salazarilla]] ei ollut aikomusta luopua [[Portugalin Intia|Intian siirtomaastaan]]. Tilanne kärjistyi vuosina 1954–1955, kun portugalilaiset ampuivat [[Goan vapautusliike|Goan vapautusliikkeeseen]] osallistuneita intialaisia. Välikohtauksessa sai surmansa 22 ihmistä.<ref name="htgoa"/><ref name="lagunaanjuna"/><ref name="sakhsena"/><ref name="swarthmore"/> Nehru ilmoitti että Portugalin hallintotapaa ei voida enää sietää, mutta hän oli omaksunut Gandhin noudattaman väkivallattomuuden periaatteen ja Goa piti saada Intian haltuun rauhanomaisesti. Goa asetettiin kauppasaartoon, mutta Portugali pystyi kiertämään tämän rakentamalla lentoaseman ja avaamalla kaupan [[Pakistan]]in ja [[Sri Lanka]]n kanssa. Salazar yritti saada kansainvälistä apua ja [[Yhdysvaltain presidentti]] [[John F. Kennedy]] varoitti Intiaa käyttämästä väkivaltaa Portugalia vastaan. Portugali oli myös solminut brittien kanssa puolustussopimuksen, joka velvoitti
Intian suhteet suuriin naapurimaihin [[Kiina]]an ja Pakistaniin olivat myös ongelmalliset. Kiinassa katsottiin myös että Goan miehitys oli merkki Intian laajentumishalukkuudesta. [[Himalaja]]n vuoristossa, Intian koillisosalla, maalla oli kiistanalainen raja Kiinan kanssa. Kiinalaiset pitivät aluetta osana [[Tiibet]]iä ja Intia katsoi alueen olleen brittien siirtomaa-aluetta ja näin ollen osa Intiaa. Kiistanalainen raja juonsi juurensa vuoteen 1914, jolloin brittiläiset kehittivät niin kutsutun [[McMahon-linja]]n puskurivyöhykkeeksi Kiinan vastaiselle rajalle. Kiina ei kuitenkaan koskaan hyväksynyt sopimusta. Kiistanalainen raja maiden välillä oli myös Intian luoteisosassa, [[Aksai Chin]]in alueella, Tiibetin ja [[Kashmir]]in rajaseudulla. Kiinan ja Intian välillä olleet rajakahakat kehittyivät [[Kiinan–Intian sota|maiden väliseksi sodaksi]] lokakuussa vuonna 1962. Kiinalaiset olivat paremmin varustautuneita korkealla vuoristossa käytävään sotaan ja [[Intian armeija]] joutui heti alakynteen. Kiinalaiset vyöryivät rajan yli, mutta [[Kansan vapautusarmeija|Kiinan armeija]] keskeytti etenemisensä ja päätti vetäytyä marraskuussa 1962. Sota päättyi tulitaukoon, jossa Aksai Chin jäi kiinalaisten miehittämäksi, mutta kiinalaiset luovuttivat Intialle maan koillisrajalla suurimman osan intialaisten vaatimista alueista. Sota oli takaisku etenkin Nehrulle, joka oli tehnyt kovasti töitä rakentaakseen hyvät suhteet Kiinaan.<ref name="sinoindiawar"/>
| |||