Ero sivun ”Lotta Svärd” versioiden välillä

Ennen talvisotaa lotaksi hyväksymiseen vaadittiin kahden luotettavana pidetyn henkilön suositukset. Talvisodan aikana vaatimuksesta tingittiin ja lähes kaikki hakijat hyväksyttiin jäseniksi. Lotta Svärd -järjestö ja maltillinen vasemmisto antoivat yhteisen julistuksen vastakkainasettelujen päättymisestä, jolloin myös työväenliikkestätyöväenliikkeestä liittyi naisia lotiksi. Jatkosodan aikana uusia lottia otettiin sisään paljon ja heidät koulutettiin nopeasti konkreettisiin tehtäviin. Lottia ei ehditty kouluttamaan järjestön aatteellisen ja uskonnollisen hengen mukaisesti. Kun uudet lotat olivat vielä usein iältään nuoria, arvostelivat kokeneemmat lotat näitä aatteellisuuden ja uskonnollisuuden puutteesta. Tilanne kärjistyi sitä mukaa kun jatkosodan jatkuessa puute työvoimasta kasvoi. Kun lotiksi hakeutui myös työvelvollisuuskutsuntoja vältteleviä naisia, saattoivat kokeneemmat nimitellä uusia lottia ''leipälotiksi'' erotukseksi korkeamoraalisista oikeista lotista. Nimitystä käytettiin halventavassa mielessä myös sotien jälkeen.<ref>Sulamaa 1999, s. 73-76, 196-197</ref>

Unkarin Yhdistyneiden Naisten Leirin puheenjohtaja Anna Keresztes-Ficher ja hänen seurueensa vierailivat syyskuussa 1942 Suomessa, käyden Karjalankannaksella. Elokuussa 1942 Saksan naisten valtakunnanjohtaja Gertrud Scholtz-Klink saapui Suomeen ja piti esitelmän Deutsches Frauenwerkin toiminnasta ja myös vieraili Karjalankannaksella.{{lähde}}<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 201</ref><ref>Antikainen, Velvollisuuden kutsu, s. 169-170</ref>

Scholtz-Klinck kutsui Luukkosen vuonna 1943 vierailulle Berliiniin suomalaisten naistaiteilijoiden näyttelyn avajaisiin. Luukkosen seurueeseen kuuluvat muonitusjohtaja Maja Genetz ja piiripäällikkö Beatrice Gripenberg. Luukkonen kutsuttiin matkan aikana myös [[Adolf Hitler]]in päämajaan, jolloin Hitler antoi hänelle Saksan Kotka-ritarikunnan ristin rintatähdellä tunnustukseksi Suomen naisten ja erityisesti Lotta-Svärd-järjestön maanpuolustuksellisesta toiminnasta sodan aikana.<ref>Lukkarinen 1981, s. 289</ref><ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 201</ref><ref>Antikainen, Velvollisuuden kutsu, s. 174</ref>

Kun Suojeluskunta lakkautettiin eduskunnan säätämällä lailla 3. marraskuuta, arveli Lotta Svärdin johto järjestönsä saavan saman kohtalon. [[Valvontakomissio]] luokittelikin Lotta Svärdin rauhanehtojen tarkoittamaksi fasistiseksi järjestöksi ja vaati sen lakkauttamista. Suomen hallitus joutui määräämään 23. marraskuuta 1944 Lotta Svärdin lakkautettavaksi ”liian läheisten suojeluskuntasuhteiden” vuoksi. Ennen lakkauttamista järjestö ehti siirtää suurimman osan varoistaan kaksi viikkoa aikaisemmin perustamalleen [[Suomen Naisten Huoltosäätiö]]lle. Säätiö hoiti ruokapalvelua koko maassa ja palkkasi työntekijöikseen entisiä lottia tukeakseen näiden toimeentuloa.{{lähde}}<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 398-399,403,408-409</ref>

Tasavallan presidentti [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] myönsi järjestön lakkauttamispäätöksen julkistamisen jälkeen lottajohtaja [[Fanni Luukkonen|Fanni Luukkoselle]] [[Vapaudenristi]]n 1. luokan rintatähden miekoilla eli ritarikuntasääntöjen mukaan kaksinkertaisena. <ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 406</ref><ref>Antikainen, Velvollisuuden kutsu, s. 191</ref>Kunniamerkki on ainoa lajissaan.{{lähde}}