Ero sivun ”Yrjö Tuominen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elämäkerta: Maininta Jussi-palkinnosta + viite |
|||
Rivi 7:
Yrjö Tuominen esiintyi yli 50 elokuvassa. Erityisen hyvin hänet muistettaneen Väinö Suomisen roolista 1940-luvun [[Suomisen perhe|Suomiset-elokuvissa]] sekä vuodesta 1938 lähtien ''Suomisen perhe'' -kuunnelmasarjassa. Eine Laine tulkitsee samassa elokuvasarjassa Väinön äidin, Sofia Suomisen osan. Tuomisen elokuvaura alkoi vuonna 1924 patruunan pelitoverin roolilla [[mykkäelokuva]]ssa ''[[Myrskyluodon kalastaja]]''. Vuonna 1929 hänellä oli keskeinen osa mykkäelokuvassa ''[[Juhla meren rannalla]]''. Tuomisen elokuvaura jatkui neljän mykkäfilmin jälkeen äänielokuvassa ''[[Tukkipojan morsian]]'' (1931).<ref name=elo /> Yli miljoona katsojaa saaneessa kartanokomediassa ''[[Siltalan pehtoori (vuoden 1934 elokuva)|Siltalan pehtoori]]'' hän tulkitsee kamreeri Suvantoa. Rooli on Tuomiselle tyypillinen hyvin toimeentulevan, rennon ja elokuvan draamallisia jännitteitä tasaavan miehen osa. Hänet nähdään myös muun muassa klassikkoelokuvissa ''[[Pohjalaisia (vuoden 1936 elokuva)|Pohjalaisia]]'' (1936), ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva)|Asessorin naishuolet]]'' (1937) ja ''[[Seitsemän veljestä (elokuva)|Seitsemän veljestä]]'' (1939).
Tuominen sai roolisuorituksestaan elokuvassa ''[[Ristikon varjossa]]'' vuonna 1945 parhaan miessivuosan [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkinnon]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Terttula, Eugen | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1952 | Vuosi = 1951 | Sivu = 334 | Luku = Jussi-patsaan saajat 1944–50 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>
Omana aikanaan suosituimpiin radio-ohjelmiin kuuluneen ''Suomisen perhe'' -kuunnelmasarjan isä Väinö Suominen henkilöityi Yrjö Tuomiseen niin vahvasti, että hänen siunaustilaisuutensa täpötäydessä [[Vanha kirkko (Helsinki)|Helsingin vanhassa kirkossa]] 25. lokakuuta 1946 radioitiin suorana lähetyksenä ja kuunnelmasarjassa esitettiin samana päivänä jakso ''Kun isä on poissa''. Tuomisen kuoltua hänen tilalleen ei otettu uutta näyttelijää, vaan perhe jatkoi isättömänä.<ref> Paavo Oinonen: ''Pitkä matka on Tippavaaraan. Suomalaisuuden tulkinta ja Yleisradion toimintaperiaatteet radiosarjoissa Työmiehen perhe, Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja Kankkulan kaivolla 1945–1964,'' s. 112–113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. </ref> Yrjö Tuominen on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa]]lle.<ref> Voitto Viro: ''Vanha hautausmaa. Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas'' (2. painos), s. 171. Helsinki: Otava, 1993. </ref>
| |||