Ero sivun ”Rauha Rentola” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmzQh (keskustelu | muokkaukset)
taulukko
Jannex (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 58:
Rentola oli tehnyt ensimmäisen elokuvaroolinsa jo vuonna 1939 elokuvassa ''[[Vihtori ja Klaara (Teuvo Tulion elokuva)|Vihtori ja Klaara]]'', jossa esitti sairaanhoitajaa. Hänen elokuvarooleistaan valtaosa oli pieniä sivuosia, jotka vaihtelivat [[sotilasfarssi]]en palvelustytöistä pukudraamojen hienostonaisiin. Rentolan ensimmäinen näkyvä elokuvarooli oli [[Ilmari Unho]]n jännityskomediassa ''[[Kuollut mies rakastuu]]'' (1942). Merkittävämmät sivuosat hänellä oli [[Valentin Vaala]]n komedioissa ''[[Dynamiittityttö]]'' (1944) ja ''[[Vuokrasulhanen]]'' (1945). Jälkimmäisestä Rentola palkittiin ensimmäisen kerran [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaalla]]. Merkittäviä humoristisia sivuosahahmoja Rentola esitti myös muun muassa elokuvissa ''[[Ruma Elsa]]'' (1949) ja ''[[Katarina kaunis leski]]'' (1950).
 
Rentola teki naispääosat elokuvissa ''[[Huhtikuu tulee]]'' (1953), ''[[Pastori Jussilainen]]'' (1955) ja ''[[Naiset, jotka minulle annoit]]'' (1962). Hän sai toisen Jussi-palkintonsa niin ikään sivuroolista kotiapulaisena ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1958 elokuva)|Asessorin naishuolet]]'' -komediassa (1958). Rentolan vakavista roolisuorituksista merkittävimpiä oli arvostelijoiden ylistämä viinatrokari Ulla draamassa ''[[Me (vuoden 1961 elokuva)|Me]]'' (1961), josta hän voitti kolmannen Jussi-patsaansa naissivuosasta.
 
Rentolan viimeinen elokuvarooli oli [[Spede Pasanen|Speden]] elokuvassa ''[[Liian iso keikka]]'' (1986), jossa hän vilahtaa nopeasti kuvassa koiraa ulkoiluttavana naisena. Hän esiintyi myös televisiosarjassa ''[[Naapurilähiö]]'' vuonna 1975 ja 1990-luvulla sarjassa ''[[Bongari (televisiosarja)|Bongari]]''.
 
=== Radiotyö ja animaatiot ===