Ero sivun ”Meteoriitti” versioiden välillä

Yli kilogramman painoiset kappaleet voivat säilyä ehjinä kulkiessaan [[ilmakehä]]n läpi. Esimerkiksi 1&nbsp;000 tonnin painoinen kappale ei hidastu juuri lainkaan ilmakehässä, ja räjähtää maan pinnassa aiheuttaen [[kraatteri|meteoriittikraatteri]]n. Päivittäin Maan ilmakehään osuu 100 tonnia meteoroideja, joista lähes kaikki kuitenkin tuhoutuvat. On arvioitu, että kerran tuhannessa vuodessa tulee meteoriitti, joka tuottaa 1 km kraatterin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nhm.ac.uk/nature-online/space/meteorites-dust/meteor-impacts/index.html | Nimeke = Meteor impacts | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Natural History Museum | Viitattu =5.5.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref>▼

Maapallolta on löydetty noin 40&nbsp;000 meteoriittia. Vuosittain Maan pinnalle putoaa noin 30&nbsp;000 – 80&nbsp;000 yli 20 gramman painoista meteoriittia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nhm.ac.uk/nature-online/space/meteorites-dust/collecting-identifying-meteorites/index.html | Nimeke = Collecting and identifiying meteorites | Julkaisija = Natural History Museum| Viitattu = 3.11.2012 | Kieli = }}</ref> Meteoriiteista noin 99,8 prosenttia on peräisin asteroideista tai komeetoista. Loput 0,2 prosenttia ovat peräisin [[Kuu]]sta tai [[Mars]]ista, joista avaruuteen on sinkoutunut kiviä esimerkiksi meteoritörmäyksissä. [[Kuukivi (Kuu)|Kuusta tulleita]] meteoriitteja tunnetaan vuoteen 2009 mennessä 120 kappaletta, jotka painavat yhteensä 33 kilogrammaa. Marsista tulleita meteoriitteja tunnetaan 34 kappaletta.<ref name=jn />▼

Meteoriitteja putoaa melko tasaisesti kaikkialle maapallolle. Sen johdosta niistä yli 60 prosenttia putoaa mereen, mistä niitä ei koskaan löydetä.<ref name=jn /> Suurin osa meteoriiteista on löytynyt [[Etelämanner|Etelämantereen]] jäätiköiltä ja aavikkoerämaista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nhm.ac.uk/nature-online/science-of-natural-history/expeditions-collecting/antarctica/index.html | Nimeke =Collecting meteorites in Antarctica | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Natural History Museum| Viitattu =5.5.2012 | Kieli = {{en}} }}</ref> Suomen alueelta on löydetty viimeisten 200 v. aikana 13 meteoriittia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luomus.fi/geologia/tietoa/meteoriitit/suomi.htm | Nimeke = Suomen meteoriitit| Tekijä = Lehtinen M | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Luonnontieteellinen museo| Viitattu =5.5.2012 }}</ref> Aavikolla vesi ei pääse hajottamaan meteoriitteja, ja ne on myös helppo havaita.<ref name=jn />▼

Massiivinen meteoriittipommitus esti alussa elämän kehittymisen maapallolla vuosimiljardien ajan ja aiheutti katastrofaalisia tuhoja. Iskeymätiheys on nykyisin kuitenkin jo hyvin alhainen ja viimeisin suurtuho tapahtui n. 60 miljoonaa vuotta sitten. Vaara ei kuitenkaan ole kokonaan ohitse, sillä Maapalloa mahdollisesti uhkaavia (NEO) kappaleita on yhä suuri joukkio kiertoradoillaan. Näitä meteoriitteja etsitään ja niiden ratoja seurataan jatkuvasti. On hyvin harvinaista että meteoriitti tappaa tai haavoittaa ihmisen. Asutulle alueelle tapahtuneen törmäyksen aiheuttamat suuret tuhot ovat ilmiselviä. Kiinassa arvellaan satoja vuosia sitten kuolleen tuhansia megatörmäyksessä. Talteen saadaan yleensä vain kymmenen sentin luokkaa olevia, muutamien kilojen painoisia kappaleita.▼

Meteoriitit luokitellaan koostumuksensa mukaan johonkin kolmesta päätyypistä: kivi-, rauta- ja kivi-rauta-meteoriitteihin. Raudat koostuvat lähes puhtaasta [[nikkeli]]n ja [[Rauta|raudan]] seoksesta. Kivimeteoriitit koostuvat oliviinista, pyrokseenista ja maasälvästä, jotka ovat tavallisia mineraaleja. Kivet jaotellaan edelleen kondriitteihin ja akondriitteihin, joista edellisissä on [[millimetri]]n kokoisia rakeita eli ''kondreja'' jotka ovat syntyneet kuumina, mutta niiden syntymisen syytä ei tunneta. Kondreja on 80 % kondriitin tilavuudesta, loppuosa on tasaista massaa ja myös on usein kalsium-alumiini-sulkeumia. Akondriiteista jyvämäinen rakenne puuttuu ja ne muistuttavat maanpäällisiä kiviä, lähinnä [[basaltti|basaltteja]] tai [[syväkivi]]ä. Kondriitteja on 91–95 % kaikista meteoriiteista. ▼

Tuoreeltaan löytyneiden meteoriittien perusteella lähes kaikki ''pudokkaat'' ovat kivimeteoriitteja. Vanhoista löydöistä kiviä on vain runsaat puolet, sillä ne rapautuvat rautakappaleita nopeammin. Kuitenkin noin 90 % meteoriiteista on magneettisia, sillä kivimeteoriiteissakin on usein rautapirote; pieniä rautapisaroita kiviaineksen seassa. Varmin meteoriitin tunnusmerkki on tumma kuori, joka on ilmalennon aikana sulanutta ainesta. Vain harvoin, jos meteori pirstaloituu lentonsa loppuhetkillä, voi murtokappaleesta sulamiskuori puuttua kokonaan. Kuoren pintaan jää meteoriiteille tyypillisiä virtauskuvioita, kun sula aines jähmettyy virratessaan pyrstöpäätä kohti. Ajan mittaan maastossa virtausrakenteet rapautuvat tai ruostuvat pois, mikä vaikeuttaa meteoriittien tunnistamista.▼

Hiilikondriitit ovat tummia, hiilipitoisia meteoriitteja, joita on luultavasti suurin osa ilmakehään saapuvista meteoriiteista. Niiden tiheys on 2,2 g/cm³ eli ne ovat normaalia kiveä hieman kevyempiä. Hiilikondriitit tuhoutuvat herkemmin ilmakehässä kuin kovemmat rautameteoriitit. Suuret hiilikondriitit räjähtävät ilmakehässä valtavalla voimalla.▼