Ero sivun ”Keidasteoria” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Typo, korjausta
Velma (keskustelu | muokkaukset)
fix
Rivi 4:
Keidasteoriaa tuki myöhemmin 1900-luvun alkupuolella tunnettu arkeologi [[Gordon Childe]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://archaeology.about.com/od/oterms/g/oasis.htm | Nimeke =Oasis Theory | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = about | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =4.1.2013 | Kieli = }}</ref> Vuonna [[1948]] eräs tutkija esitti kaivauksiinsa vedoten tulokset, jonka mukaan maanviljely ei alkanutkaan keitaissa, vaan sadeviljelynä riittävän kosteilla aroalueilla ja vuorilla.{{lähde|lienee sitten eri Braidwood joka edellisen lähteen mukaan tuki keidasteoriaa 1970-luvulla ?}} Tämä niin sanottu vuorenrinneteoria hyväksyttiin laajalti tutkijoiden parissa.
 
Sittemmin on taas saatu keidasteoriaa tukevaa näyttöä. Esimerkiksi muinainen [[Jeriko]], jonka asukkaat keräilivät villiviljaa ja siirtyivät ehkä viljelyyn, on luonnonlähteen ja vuoristosta virtaavan joen lähellä<ref name="origo1">[http://www.archatlas.dept.shef.ac.uk/OriginsFarming/Farming.php The Origins of Farming in South-West Asia.]</ref>. [[Tell Aswad]] oli soiden ympäröimällä järven rannalla. Muut varhaiset maanviljelypaikat olivat tulvatasangoilla (Gesher, Mundata Genesaretinjärvestä etelään) tai vuorten juurilta virtaavien jokien "tulvasuistojen" lähellä<ref name="transition">[https://www.aeaweb.org/assa/2006/0108_1300_0404.pdf The Transition to Agriculture]: Climate Reversals, Population Density, and Technical Change, Gregory K. Dow, Nancy Olewiler, and Clyde G. Reed, Department of Economics, Simon Fraser University, August 2005</ref>.{{lähde tarkemmin | mainittuja paikannimiä ei löydy tuossa yhteydessä tai tuossa muodossa}}
 
Monet varhaiset maanviljelykylät, niin sanotut esikeraamiset neoliittiset kylät, sijaitsevat joko sadeviljelylle sopivan rajan kohdalla tai sen kuivemmalla puolella. Selvästi liian kuivia esikeraamisia neoliittisia keskuksia ovat Etelä-Levantin Baidha ja Basta sekä Nahal Hamar, ja Pohjois-Mesopotamian Bougras. Juuri 300 mm rajan kuivemmalla puolella sijaitsevat Tell[[Tall Abu HureyraHuraira]] ja [[Tell Mureybat]] sekä Jeriko. Juuri 300 mm rajan kostealla puolella sijaitsivat Ain Ghazal Jerf al Ahmar ja Ali Kosh<ref>Elävä maailmanhistoria, Geoffrey Parker,: Elävä maailmanhistoria. Otava 2006, ISBN 951-1-20444-0, s. 18.</ref>. Mutta esimerkiksi Hureyra ja Mureybat jäävät 200 mm:n sademäärärajan sisään<ref>Cultural Atlas of Mesopotamia, Michael Roaf{{lähde tarkemmin}}</ref>.
 
==Lähteet==