Ero sivun ”Lotta Svärd” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Tarkennus ja viite |
lähteitä |
||
Rivi 4:
'''Lotta Svärd''' oli vuosina 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Järjestö perustettiin tukemaan [[suojeluskunta|suojeluskuntia]]. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö lakkautettiin [[Moskovan välirauha]]n ehtojen perusteella [[Liittoutuneiden valvontakomissio]]n vaatimuksesta vuonna 1944.
Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi 29. kesäkuuta 2004 nimensä [[Lotta Svärd Säätiö]]ksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.lottasaatio.fi/saatio/ | Nimeke = Lotta Svärd Säätiön tarkoitus | Julkaisu = Lotta Svärd säätiö. | Viitattu = 6.6.2020}}</ref><ref>Lotta Svärd. Käytännön isänmaallisuutta, s. 408</ref> Lotta Svärd Säätiö on toiminut siitä asti aktiivisesti.
==Järjestön perustaminen ja toiminta==
Rivi 28:
Helmi Arneberg-Pentti toimi Lotta Svärdin puheenjohtajana v. 1922 lokakuusta joulukuuhun sekä 1925–1929. Dagmar von Essen oli puheenjohtajana maaliskuusta 1923 maaliskuuhun 1924. Tyyne Södersröm toimi muutaman kuukauden puheenjohtajana v. 1923–1925. Viimeiseksi johtajaksi tuli Fanni Luukkonen 1929.<ref>Koskimies 1964, s. 71</ref> Koska lottajärjestön keskusjohtokunnan puheenjohtajat olivat vaihtuneet varsin tiuhaan, päätettiin virka vuonna 1931 vakinaistaa. Tällöin puheenjohtajaksi nimitettiin Sortavalan seminaarin yliopettaja [[Fanni Luukkonen]], joka oli hoitanut yhdistyksen puheenjohtajuutta jo vuodesta 1929. Hän toimi tehtävässään järjestön lakkauttamiseen asti eli vuoteen 1944.<ref>Sulamaa 1997</ref>
Sääntöuudistus yhdistyksessä toteutettiin vuoden 1941 vuosikokouksessa. Tällöin poistettiin yhdysmerkki yhdistyksen nimestä, ja järjestön nimeksi tuli Lotta Svärd ry.
==Lottatoiminta ja jako jaostoihin==
[[Tiedosto:Lottia ilmavalvontatehtävissä.jpg|pienoiskuva|Ilmavalvontalottia jatkosodan ajalta]]
Lotta Svärdin tehtävät oli ryhmitelty jaostoittain: lääkintäjaosto, muonitusjaosto, varusjaosto, toimisto- ja viestijaosto, keräys- ja kansliajaosto sekä kenttälotat. Jokainen lotta kuului vähintään yhteen jaostoon. Vuoden 1941 vuosikokouksessa eri jaostojen tehtävät määriteltiin yksityiskohtaisesti.
===Lääkintäjaosto===
Lääkintäjaoston lotat kuuluivat niin sota- kuin kenttäsairaaloidenkin henkilöstöön. Lääkintälotat saivat kuuden kuukauden peruskoulutuksen ja tähän liittyvän jatkokoulutuksen. Tähän jaostoon kuuluivat myös valmiit lääkärit ja sairaanhoitajat. Sairaaloissa lotat toimivat sairaanhoitajien apuna.<ref>Lukkarinen 1981, s. 47, 181</ref>
Lääkintälotat auttoivat myös haavoittuneiden kuljetuksissa. Kaatuneiden Evakuoimiskeskuksissa (KEK) työskennelleet lotat hoitivat sankarivainajat arkkuihin ja lähettivät heidät kotikyliin omaisten haudattavaksi. Lotat ompelivat myös arkkuvaatteet.
Ihmisten lisäksi rintamalla oli eläimiä sotilaiden apuna. Hevoset tekivät rintamalla tärkeää työtä, jotka tietysti tarvitsivat myös auttajaansa. Eläinlääkintälottia koulutettiinkin huolehtimaan hevosten hoidosta.
===Muonitusjaosto===
Muonitusjaoston työ oli alusta alkaen laajinta ja näkyvintä lottatyössä. Lisäksi se oli suurin lottajaosto. Lotat laittoivat ruokaa esimerkiksi kertausharjoituksissa, Karjalankannaksen linnoitustöissä, esikunnissa ja sairaaloissa sekä pitivät kanttiineja rintaman läheisyydessä.
Kotirintaman lotat osallistuivat ruoan valmistukseen talvisodan aikana leipomalla yli 100 000 kg leipää päivässä. Lotat huolehtivat sotavuosina kenttäsairaaloiden, sairasjunien ja sotatoimialueelle sijoitettujen sotasairaaloiden muonituksesta. Lotta Svärd -järjestölle kuului myös linnoitustyömaiden muonitukset.<ref>Lukkarinen 1981, s. 47, 181-183, 253-255, 259-261</ref>
Rivi 50:
===Varusjaosto===
Varusjaosto oli jaostoista pienin ja sen jäsenet vanhimpia. Varuslottien tehtävänä oli perinteinen varusteiden valmistus ja huolto. Järjestötoiminnan alkuvaiheessa hankittiin varusteet oman kylän suojeluskunnalle, ja talvisodan alkaessa lotat vaatettivat armeijaa, jonka varustetaso oli heikko. He hankkivat myös komennuksella oleville lotille puvut ja varusteet, joita lottatarpeen kasvaessa tarvittiin yhä enemmän. Materiaalipula vaikeutti työtä.
Varuslotat muuttivat keräyksin saatuja vaatteita sotilaskäyttöön sopiviksi sekä kunnostivat kuluneita ja vahingoittuneita vaatteita kodeissa, keskusvarastoissa ja sotasairaaloissa. Kotiseudullaan varuslotat olivat asiantuntijoita vaatehuollossa, johon muut lotat ja järjestöön kuulumattomatkin naiset osallistuivat. Tuhansia suomalaisia miehiä rintamalla ilahdutti lottien lähettämät paketit ”tuntemattomalle sotilaalle”. Asemien läheisyydessä he myös ylläpitivät vastaanottokoteja, joissa lomille matkaavat sotilaat voivat levätä.<ref name="Lukkarinen 1981, s. 47">Lukkarinen 1981, s. 47</ref>
===Keräys- ja kansliajaosto===
Nimensä mukaisesti jaoston päähuomio kohdistui varojen keräykseen sekä omaa toimintaa varten että suojeluskuntajärjestön työn tukemiseen.
Lisäksi keräys- ja kansliajaosto piti huolta siitä, että lottajärjestöllä ja armeijalla oli ammattitaitoisia toimistotyöntekijöitä. Konekirjoitustaitoinen lotta oli kullankallis, sillä sodan alkaessa kanslialottien kysyntä kasvoi nopeasti esikuntien ja huoltolaitosten tarvitessa toimistotöihin tottuneita henkilöitä.<ref name="Lukkarinen 1981, s. 47"/>
Rivi 61:
Jaostoissa toimivat lotat jaettiin kahteen ryhmään: toimenlotat ja huoltolotat. Toimenlotan oli oltava terve, käytännöllinen ja elämäntavoiltaan moitteeton sekä vapaa noudattamaan käskyjä hälytyksen sattuessa. Lottalupaus velvoitti häntä seuraamaan suojeluskuntaa suojeluskuntapäällikön alaisena. Muut toimivat jäsenet olivat huoltolottia.<ref name="Lukkarinen 1981, s. 47"/>
Toimenlotan oli oltava valmis lähtemään heti kotiseutunsa ulkopuolellekin, varusteiden oli oltava aina kunnossa. Paikallisosasto huolehti siitä, että lotat saivat varusteensa: selkäreppu, lottapuku, alusvaatteet, korppuja, teetä ja sokeria sekä kenttäpullo ja -kattila, jotka riippuivat repun ulkopuolella.{{lähde}}<ref>Koskimies 1964, s.145</ref>
Keräys- ja kansliajaosto jaettiin vuoden 1941 jaostouudistuksessa kahdeksi jaostoksi: keräys- ja huoltojaostoksi sekä toimisto- ja viestijaostoksi.
===Toimisto- ja viestijaosto===
[[Toimisto- ja viestijaosto]] oli sodan lopulla lukumäärältään toiseksi suurin jaosto. Toimistoissa työskentelevät kanslialotat hoitivat paperitöitä, joista saatiin vapautettua miehiä muihin töihin. Viestijaoston lotat olivat lukuisissa erilaisissa tehtävissä, joista osa vaati pikkutarkkaa teknistä osaamista. Viestijaostoon kuului mm. radisti- ja säähavaintolotat sekä puhelinkeskuksissa työskentelevät lotat.
Viestilottia koulutettiin [[Syväranta|Syvärannan]] ja [[Sorja (rakennus)|Sorjan]] [[lottaopisto]]issa. Jatkosodan alussa koulutusta annettiin kahden viikon [[puhelinvälittäjä]]- ja kolmen kuukauden [[radiosähköttäjä]]kursseilla, myöhemmin myös [[kaukokirjoitin]]- ja [[puheradio]]kursseilla. Koulutusta tehostettiin vuoden 1944 aikana lisäämällä viestijoukkojen kursseja, ja sodan lopussa koulutusvastuu siirtyi kokonaan sille yksikölle jonka palvelukseen lotta astui. Vuosien 1941–1943 välillä Lotta Svärd järjestön viestikursseilla oli oppilaina noin 2 100 lottaa, ja vuoden 1943 syyskuussa puolustusvoimissa palvelleiden viestilottien määrä vastasi noin 16 % varsinaisten viestijoukkojen määrävahvuudesta. Viestilottia oli tuolloin noin viiden [[viestipataljoona]]n verran eli 2 170, joista puhelinvälittäjiä 1 421, lennätinhenkilöstöä 355 ja radiohenkilöstöä 414. Heinäkuussa 1944 puolustusvoimissa palvelevien viestilottien määrä oli kasvanut 2 617:sta.{{selvennä|Mihin lukuun määrä oli kasvanut tuosta 2617:stä?}}<ref name="Kuuleeko Lokki">Karjalainen 2002, s. 13-14</ref>
Rivi 73:
Ilmavalvontaa suorittavat lotat tähystivät viholliskoneita korkeissa paikoissa: [[Kolmiomittaustorni|kolmiomittaustorneissa]], kirkontorneissa, hyppyrimäissä ja varta vasten rakennetuilla lavoilla sekä talojen katoilla. Paikallaan oli yleensä seistävä kaksi tuntia kerrallaan ja tarkkailtava, tapahtuuko jotakin tavallisesta poikkeavaa. Yksittäisiltä ilmavartiopaikoilta ilmoitettiin havainnoista ilmasuojelukeskukseen, josta tarpeen tullen annettiin hälytys.<ref>Lukkarinen 1981, s. 247-248</ref>
Jos ilmavartiolotan koti ei ollut lähellä, asuinolot saattoivat olla ankeat ja epäterveelliset. Peseytymiseen ja vaatteiden vaihtoon saattoi olla mahdollisuus vain kerran viikossa. Vaatepulan vuoksi kaikilla ei ollut edes omia lämpimiä varusteita. Eräs ilmavalvontalotta kertoo työnsä eduista:{{lähde tarkemmin}} ”Pieni päiväraha saatiin, mantteli, karvalakki, huopasaappaat yhteisessä käytössä.” Monet sairastuivat kylmissä ja vetoisissa tähystyspaikoissa.
Ilmavalvonta oli lottien vaarallisimpia tehtäviä ja epäilemättä kylmimpiä. Matkat tehtiin jalan, hiihtäen ja pyöräillen. Yöllä oli kuljettava pimeässä, sillä valoa ei saanut näkyä mahdollisten pommitusten ja [[desantti]]en vuoksi. Matkat ja suojaamattomat tornit lisäsivät ilmavalvojan riskiä haavoittua tai kuolla.
Ilmavalvontalotat toimi pitkään esimerkiksi Itä-Helsingin Kivikossa. Nykyisen Pohjois-Kivikon perällä on pitkä tykkitie, jonka vasemmalle puolelle aukeaa Helsingin korkein luonnonmukainen kallio. Kallion huipulla sijaitsi huhtikuusta 1943 lähtien Suomen ensimmäinen [[tutka|ilmavalvontatutka]] Freya, suomalaisittain ”Raija”. Tutka oli saksalaisvalmisteinen kevyt ilmavalvontatutka. Välittömästi tutkan sijaintipaikan (n. 15 m) viereen kallion seinään on hakattu muistokirjoitus ilmavalvontaa suorittaneiden miesten ja lottien muistoksi.{{lähde}}
Rivi 89:
===Kenttälotat===
Kenttälotat toimivat sotatoimialueella muun muassa puhelinkeskusten hoitajina, puhelinpäivystäjinä, toimistolottina, kanttiinin hoitajina sekä lääkärien avustajina rintaman välittömässä läheisyydessä ja kenttäsairaaloissa.
==Lottatoiminnan ominaispiirteitä==
===Lottalupaus===
Rivi 150 ⟶ 149:
=== Kuolleisuus ===
Sotien aikana vuosina 1939-1944 kuoli Lotta Svärd –toiminnassa 291 lottaa. Suurin kuolinsyy olivat komennuksella saadut sairaudet, 140 lottaa eli lähes puolet kuolleista menehtyi sairauksiin. Joka neljäs menehtyneistä kaatui rintaman läheisyydessä (66 lottaa), 47 kuoli kotirintamalla ilmapommituksissa. Tapaturmaisesti kuoli 34 lottaa. Kolme lottaa katosi sotavuosien aikana ja yksi teki itsemurhan. Kokonaisuus huomioiden henkensä menettäneiden määrä oli vähäinen.<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 375-376</ref> Jatkosodan kuluessa lottien tautikuolemien määrä kasvoi, ja varsinaisten sotavammojen osuus kuolinsyynä väheni. Tappiot jatkosodan aikana (228 lottaa) olivat talvisodan tappioihin (63 lottaa) verrattuina suhteellisesti pienemmät kun huomioidaan sotatoimialueella olleiden lottien määrä ja sodan kesto.<ref>Lukkarinen 1981, s. 164</ref> Komennuksella kuolleet lotat haudattiin kotipitäjiensä sankarihautoihin.<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 375-376</ref>
==Suhtautuminen ulkomaalaisiin ja ei-kristittyihin jäseninä==
Rivi 230 ⟶ 228:
* {{Kirjaviite | Tekijä= Kinnunen, Tiina | Nimeke=Kiitetyt ja parjatut. Lotat sotien jälkeen | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Otava | Vuosi=2006| Tunniste= ISBN 951-1-21200-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Latva-Äijö, Annika | Nimeke=Lotta Svärdin synty. Järjestö, armeija, naiseus 1918–1928 | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Otava | Vuosi=2004 | Tunniste= ISBN 951-1-19314-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Kataja, AnnaMaija | Nimeke=Suomen lotat | Julkaisupaikka= Jyväskylä | Julkaisija= Gummerus | Vuosi=1986 | Tunniste= ISBN 951-20-2807-7}}
===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}
| |||