Ero sivun ”Itajara” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Laajennan lähiaikoina ja -päivinä
 
Lisää tietoa
Rivi 38:
'''Itajara''' eli '''raitameriahven'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström | Nimeke = Maailman kalojen nimet | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = 72 | Julkaisija = Suomen Biologian Seura Vanamo | Tunniste = ISBN 951-9108-13-0}}</ref> (''Epinephelus itajara'') on [[Meriahvenet|meriahventen]] (Serranidae) heimoon ja [[Meriahvenet (alaheimo)|meriahventen]] (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä [[kala]]laji.<ref name="fb">{{FishBase|Epinephelus|itajara|28.6.2020}}</ref>
 
== Koko ja ulkonäkö ==
Itajaran pituus on tavallisesti 150 senttimetrin luokkaa ja voi maksimissaan olla noin 250 senttimetriä. Laji voi painaa jopa 455 kilogrammaa.<ref name="fb"/>
[[Tiedosto:Goliathgrouper1.jpg|250px|vasen|pienoiskuva|Itajara (n 200 cm).]]
[[Tiedosto:AtlanticGoliathGrouper.jpg|250px|vasen|pienoiskuva|[[National Park Service]]n sukeltaja ja itajara [[Dry Tortugasin kansallispuisto]]ssa.]]
Itajaran pituus on tavallisesti 150 senttimetrin luokkaa ja voi maksimissaan olla noin 250 senttimetriä. Laji voi painaa jopa 455 kilogrammaa.<ref name="fb"/> Sen väritys vaihtelee synkänvihreästä, harmaasta tai tummankeltaisesta ruskeaan. Ruumis on vankkarakenteinen ja sen leveys on mitaltaan puolet pituudesta. Pää on leveä ja silmät ovat pienet.<ref name="arkive">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arkive.org/atlantic-goliath-grouper/epinephelus-itajara/ | Nimeke = Atlantic goliath grouper fact file | Tekijä = Robins, Robert H. | Tiedostomuoto = | Julkaisu = Arkive | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Arkisto = https://web.archive.org/web/20170711222058/http://www.arkive.org/atlantic-goliath-grouper/epinephelus-itajara/ | Arkistoitu = 11.7.2017 | Viitattu = 30.6.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Lajilla on selkäevässään 11 piikkiruotoa ja 15–16 pehmeää ruotoa. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa.<ref name="fb"/> Rintaevät ja pyrstöevä ovat pyöreäreunaiset. Selkäevän etuosan ja peräevän kannoissa on ohutta ihoa ja suomuja.<ref name="arkive"/>
 
== Levinneisyys ja elinympäristö ==
Itajaraa tavataan [[Atlantin valtameri|Atlantin valtamerellä]] [[Florida]]n koillisosista länteen, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] rannikkoa pitkin etelään, koko [[Meksikonlahti|Meksikonlahdella]] ja [[Karibianmeri|Karibianmerellä]], [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikan]] rannikkoa pitkin [[Brasilia]]n [[Santa Catarina]]an asti ja idässä [[Länsi-Afrikka|Länsi-Afrikan]] rannikkoa pitkin [[Senegal]]ista [[Angola]]n [[Cabinda]]an asti. [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] alapopulaatiot ovat todennäköisesti ''[[Epinephelus quinquefasciatus]]'' -lajia. Itajaran elinympäristöjä ovat pääasiassa kovat riutat ja mangrovealueet.<ref name="IUCN"/> Se elää korkeintaan 100 metrin syvyydessä vedenpinnasta ja yleensä korkeintaan 46 metrin syvyydessä.<ref name="fb"/>
 
== Ravinto ja elintavat ==
Itajaraa kalastetaan voimakkaasti kautta sen levinneisyysalueen. Se on erittäin herkkä liikakalastuksen vaikutuksille, ja esimerkiksi Yhdysvaltain koillisosassa sen lukumäärät laskivat 1950-luvulta 1990-luvulle vähintään 84 prosentilla. Vuonna 2016 julkaistun kanta-arvion mukaan se on 1950-luvulta vuoteen 2014 vähentynyt alueella noin 33 prosenttia.<ref name="IUCN"/>
Itajaran ravintoa ovat pääasiassa kalat, [[ravut]] ja [[äyriäiset]].<ref name="IUCN"/> Lajin [[kutu]] tapahtuu pääasiassa heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana.<ref name="floridamuseum">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.floridamuseum.ufl.edu/discover-fish/species-profiles/epinephelus-itajara/ | Nimeke = Epinephelus itajara | Tekijä = Robins, Robert H. | Tiedostomuoto = | Julkaisu = Discover Fishes | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Floridan luonnonhistoriallinen museo | Viitattu = 30.6.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="bulletin1992">{{Lehtiviite | Tekijä = Bullock, L.H.; Murphy, M.D.; Godcharles, M.F. & Mitchell, M.E. | Otsikko = Age, growth, and reproduction of jewfish ''Epinephelus itajara'' in the eastern Gulf of Mexico | Julkaisu = Fishery Bulletin | Ajankohta = 1992 | www = https://spo.nmfs.noaa.gov/sites/default/files/pdf-content/1992/902/bullock.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 30.6.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[Kuun vaiheet]] vaikuttavat lisääntymiseen suuresti.<ref name="floridamuseum"/> Aikuiset yksilöt muuttavat lisääntymispaikoille heinäkuussa jopa 500 kilometrin päästä ja jäävät sinne lokakuun puoliväliin asti.<ref name="IUCN"/> [[Meksikonlahti|Meksikonlahden]] itäosassa koiraiden on havaittu tulevan [[Sukukypsyys|sukukypsiksi]] 110–115 senttimetrin mittaisina ja neli–kuusivuotiaina, naaraiden taas 120–135 senttimetrin mittaisina ja kuusi- tai seitsenvuotiaina. Itajaran on havaittu samoissa tutkimuksissa voivan elää ainakin 37 vuoden ikäiseksi,<ref name="bulletin1992"/> mutta todennäköisesti korkein mahdollinen elinikä on lähempänä 50 vuotta.<ref name="floridamuseum"/>
 
== Uhat ja suojelu ==
Itajaraa kalastetaan voimakkaasti kautta sen levinneisyysalueen.<ref name="IUCN"/> Lajia pyydetään pääasiassa [[Sukelluskalastus|sukelluskalastamalla]].<ref name="fb"/> Se on erittäin herkkä [[Liikakalastus|liikakalastuksen]] vaikutuksille, ja esimerkiksi Yhdysvaltain koillisosassa sen lukumäärät laskivat 1950-luvulta 1990-luvulle vähintään 84 prosentilla. Vuonna 2016 julkaistun kanta-arvion mukaan se on 1950-luvulta vuoteen 2014 vähentynyt alueella noin 33 prosenttia. Itajaran täydellinen pyydystämiskielto astui Yhdysvaltain vesillä voimaan 1990 ja Yhdysvaltain Karibianmerellä 1993.<ref name="IUCN"/> Vuonna 2015 itajara saatiin ensi kertaa lisääntymään vankeudessa.<ref name="fis">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.fis-net.com/fis/worldnews/worldnews.asp?l=e&id=77398&ndb=1 | Nimeke = Goliath grouper managed to be bred in captivity | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Julkaisu = FIS | Ajankohta = 23.6.2015 | Viitattu = 30.6.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Itajara