Ero sivun ”Birger Carlstedt” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 23:
==Elämäkerta==
Carlstedt kuului nuoruudessaan niihin verraten harvalukuisiin suomalaisiin taiteilijoihin, jotka olivat jatkuvasti avoimina uusille vaikutteille ja uskalsivat tehdä valtavirrasta poikkeavia kokeiluja. Hän opiskeli 1920-luvulla [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa (nyk. [[Kuvataideakatemia]]) ja Taideteollisessa Keskuskoulussa 1926–1928 (nyk. [[Taideteollinen korkeakoulu]]), W. Åströmin johdolla 1928. Jo opiskeluaikana hän kiinnostui eurooppalaisesta [[avantgardismi]]sta. Varakkaiden vanhempiensa tuella Carlstedt saattoi matkustella monia muita taiteilijoita laajemmin. [[Pariisi]]in hän meni ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana vuonna 1923 ja palasi sinne monesti myöhemmin. Matkoillaan Carlstedt tutustui muun muassa [[Bauhaus]]- ja [[De Stijl]]-ryhmiin, jotka tarkastelivat [[kuvataide|kuvataiteen]] ja [[arkkitehtuuri]]n vuorovaikutusta ja yhteensovittamista. Vuonna 1929 hän suunnitteli äitinsä omistamaan Le [[Chat Doré]] -ravintolaan ultramodernin sisutuksen, joka oli taiteen ja muotoilun [[funktionalismi|funktionalistis]]-[[konstruktivismi|konstruktivistinen]] [[synteesi]].
[[Tiedosto:Skiss_för_Le_Chat_Doré_3_11-13-82_3_-_Birger_Carlstedt.tif|pienoiskuva|Skiss för Le Chat Doré, 1930]]
 
Vuodet 1930–32 olivat Carlstedtin tuotteliasta aikaa, jolloin hän maalasi sarjan [[ekspressionismi|ekspressionistisia]], [[surrealismi|surrealistisia]] ja [[kubismi|kubistisia]] teoksia, sekä toteutti myös täysin [[abstrakti]]n [[Kompositio (kuvataide)|komposition]] ''[[Ympyröitä ja kolmioita]]''. Hänen ensimmäinen suuri näyttelynsä oli [[Helsingin Taidehalli]]ssa vuonna 1932, ja se käsitti toisaalta luonnoksia sisustuksista, tekstiileistä ja huonekaluista ja toisaalta maalauksia ja piirustuksia. Näyttelyn sai varsin vaisun vastaanoton. Carlstedtiä pidettiin [[dekadenssi|dekadenttina]] eurooppalaisten muotivirtausten matkijana, jyrkimmissä äänenpainoissa jopa [[perversio|perverssinä]]. Eniten yleisöä ärsytti Carlstedtin eräs kompositio, jossa nähtiin abstraktista [[geometria|geometrisuudesta]] huolimatta viittauksia naisen [[sukupuolielimet|sukupuolielimiin]].
 
Rivi 29:
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Carlstedtin töihin tuli uusi, [[surrealismi|surrealistinen]] vaihe. Osa tuon kauden maalauksista oli synkkiä ja [[painajainen|painajaismaisia]], ja niiden voitiin nähdä kuvastavan menneen maailmansodan kauhuja ja sodan aiheuttamaa henkistä tyhjyyttä Euroopassa. Toiset työt olivat hengeltään rauhallisempia ja pohdiskelevia. Tunnetussa tämän kauden työssään ''Sävel kaukaisuudesta'' Carlstedt yhdistelee asetelma- ja maisemamaalauksen tyylilajeja ja käyttää elementtejä, jotka muistuttavat [[Giorgio de Chirico]]n [[metafyysinen taide|metafyysistä]] ilmaisua tai [[René Magritte]]n [[paradoksi|paradoksaalisuutta]]. Esittävän taiteen aikakausi päättyi Carlstedtin töissä vuonna 1949 teokseen ''[[Le Cathédrale engloutie – Uponnut katedraali]]''. Tämä [[jälkikubismi|jälkikubistinen]] kompositio sai nimensä [[Claude Debussy]]n pianokappaleesta, johon Carlstedt oli tutustunut vaimonsa, pianisti [[France Ellegaard]]in esittämänä. Analogiat musiikin ja kuvataiteen kompositioiden välillä muodostivat tämän jälkeen keskeisen temaattisen elementin hänen teoksissaan.
[[Tiedosto:Serenata_1-12-75_-_Birger_Carlstedt.tif|pienoiskuva|Serenata, 1955-1975.]]
 
1950-luvulla Carlstedt matkusti jälleen Pariisiin ja kääntyi lopullisesti perinteisempään abstraktiin ilmaisuun, jota hän kehitti edelleen uransa loppuun saakka. Carlstedtin [[konkretismi|konkretistinen]] tyyli perustui [[Formalismi|formalistisiin]] peruselementteihin, väriin ja muotoon, sekä värien keskinäisiin suhteisiin. Taiteilija pyrki abstrakteissa, geometrisissä kompositioissaan tasapainoon ja sisäiseen järjestykseen.