Ero sivun ”Matti Louhivuori” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 24:
Matti Louhivuori lauloi aluksi muutamassa yhtyeessä kotiseudullaan. Eräällä keikalla [[Reino Helismaa]] kuuli Louhivuoren laulua ja lähetti tämän siltä seisomalta levytuottaja [[Toivo Kärki|Toivo Kärjen]] puheille. Kärki vakuuttui Louhivuoren taidoista, pestasi hänet [[Musiikki-Fazer|Fazerin]] levylaulajaksi ja otti hänet oman yhtyeensä laulusolistiksi. Kärjen mukaan Louhivuorella oli uskomaton äänenlaatu ja -väri, joka toimi nimenomaan äänilevyllä. Kärki kuvaili Louhivuoren tulkintatapaa kommentoivaksi, jolloin laulaja oli ikään kuin sivustakatsoja tai tarinan kertoja.<ref name:"latva"/> Uransa alkupuolella Louhivuori esiintyi Toivo Kärjen yhtyeen kiertueilla laulusolistina [[Henry Theel]]in rinnalla, hieman myöhemmin laulujensa tekstittäjän Reino Helismaan ja [[Metro-tytöt|Metro-tyttöjen]] kanssa. Duettoja hän levytti myös ikätoverinsa [[Lasse Kuusela]]n kanssa. Metro-tyttöjen kiertueilla Louhivuori ajoi "tyttöjen" keikka-autoa ja toimi heitä säestäneen [[Jorma Juselius|Jorma Juseliuksen]] yhtyeen basistina. Metro-tyttöjen lopetettua esiintymisensä 1960-luvun taitteessa hän jatkoi uraansa yksinään.<ref name="latva"/>
Louhivuori osoitti luontaiset laulajan lahjansa jo ensilevytyksillään vuonna 1951: ''Kievarin Kirsti'', ''Neljän tuulen tiellä'', ''Muhoksen Mimmi'' ja ''Silkki-Saara'' sekä alun perin [[Tapio Rautavaara]]lle tehdyt ''[[Reppu ja reissumies]]'' ja ''[[Kulkurin iltatähti]]''. Oli puhdas sattuma, että ''Muhoksen Mimmi'' levytettiin ennen kuin samalta paikkakunnalta kotoisin ollut [[Armi Kuusela]] valittiin ensin [[Suomen Neito|Suomen Neidoksi]] ja sitten [[Miss Universum]]iksi.<ref>Kalervo Kärki: ''Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa'', s. 282–284. Helsinki: Mediapinta Oy, 2015.</
1950-luvun loppuvuosina Louhivuori teki hyvin vähän levytyksiä, kunnes hän palasi aktiivisemmin levytysstudioon 1960-luvun alun humppakuumeen myötä. Yksikään hänen levytyksistään ei kuitenkaan enää saanut osakseen sanottavaa huomiota. Toivo Kärjen pojan Kalervo Kärjen mukaan oli Louhivuoren kannalta traagista, että vaikka hän lauloi 1960-luvulla paremmin kuin koskaan, hänen tyylinsä edusti jo auttamatta taakse jäänyttä aikaa. Levytuottajana toimineen Toivo Kärjen huomion keskipiste oli jo toisaalla, nuoremman kuulijakunnan musiikissa.<ref>Kärki 2015, s. 469.</ref> Viimeiset levytyksensä Louhivuori teki albumilleen ''Maailman Matti'' vuonna 1975, ja yhteensä hänelle kertyi 181 levytystä.<ref name="latva"/> Kalervo Kärki on luonnehtinut Louhivuorta hiljaiseksi työmyyräksi, joka ei pitänyt suurta ääntä itsestään ja on siksi jäänyt tuntemattomammaksi kuin olisi ansainnut.<ref>Kärki 2015, s. 732.</ref>
| |||