Ero sivun ”Erkki Silvo” versioiden välillä

Silvon vanhemmat olivat Leo Silvo ja Ida Järvinen ja puoliso vuodesta 1956 Terttu Anneli Eloranta. Silvo tuli ylioppilaaksi 1954 ja suoritti [[Kadettikoulu]]n 1957 ja Sotakorkeakoulun 1967. Hän toimi [[Karjalan prikaati]]n opetusupseerina 1957–1958, [[Maanpuolustusopisto|Kanta-aliupseerikoulun]] opetusupseerina, linjanjohtajana ja komppanianpäällikkönä 1959–1965, [[Puolustusvoimain pääesikunta|Pääesikunnan]] toimistoupseerina 1967–1972 ja osastopäällikkönä 1983–1985, [[sotilasasiamies|sotilasasiamiehen]] apulaisena [[Lontoo]]ssa 1972–1975, [[Porin prikaati]]n esikuntapäällikkönä 1975–1977, [[puolustusministeriö]]n toimistopäällikkönä 1977–1983, [[Itä-Uudenmaan sotilaspiirinsotilaspiiri]]n päällikkönä 1985–1992 ja [[Uudenmaan sotilaslääninsotilaslääni]]n ensimmäisenä komentajana 1993–1994. Puolustusvaliokunnan sihteeri Silvo oli 1977–1983 ja [[Suomen Sotilasurheiluliitto|Suomen Sotilasurheiluliiton]] varapuheenjohtaja 1985–1987 ja puheenjohtaja 1988–1991. Silvo julkaisi teokset ''Puolustusvoimien kouluttajan opas'' (1972) ja ''Itä-Uudenmaan sotilaspiirin historia'' (1992). Hänet ylennettiin vänrikiksi 1955, luutnantiksi 1958, yliluutnantiksi 1961, kapteeniksi 1964, majuriksi 1969, everstiluutnantiksi 1974 ja everstiksi 1981.<ref name="kko94"/>