Ero sivun ”Aleksanteri I” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p "s. luku–luku" |
|||
Rivi 62:
Aleksanteri I koki [[Napoleon]]ia vastaan käymänsä pitkät sodat paitsi ruumiillisesti, myös henkisesti erittäin raskaina. Hän alkoi kiinnostua uskonnosta ja luki paljon Raamattua. Kun hänen veljensä, tuleva tsaari [[Nikolai I]] sai pojan, Aleksanteri I kävi onnittelemassa veljeään. Hän totesi vierailulla useaan otteeseen, että on tyytyväinen tavasta, jolla Nikolai suorittaa velvollisuuksiaan ja että hänen pitää valmistautua pian nousemaan valtaistuimelle. Aleksanteri I jatkoi, että aikoo luopua tehtävistään ja vetäytyä maailmasta. Nikolai oli luonnollisesti järkyttynyt ilmoituksesta.<ref> Montefiore, S. S.: Romanovit, 1613–1918, 2016, s. 423</ref>
Marraskuun alussa 1825 [[Neva]]- joki tulvi aiheuttaen Pietarissa paljon vahinkoa. Keisari johti pelastustöitä henkilökohtaisesti valvoen pitkiä aikoja. Samaan aikaan hänen vaimonsa Elisabet sairastui. Kun akuutein tulvakriisi oli ohi Aleksanteri I päätti lähteä puolisoineen etelään, Taganrogiin, lepäämään ja hoitamaan terveyttä. Mukana seurasi poikkeuksellisen pieni seurue, vain kolme henkilöä. Myös oleskeluun varattu huvila oli tavanomaista vaatimattomampi.<ref> Montefiore, S. S.: Romanovit, 1613–1918, 2016, s.
Tsaari vilustui melko pian saavuttuaan Taganrogiin ja kuume vaivasi häntä pitkään. Marraskuun 14. päivänä Aleksanteri I pyörtyi kesken aamutoimiensa. Paikalle saapui lääkäri, joka totesi, että aikaa ei ole paljoakaan jäljellä. Kuolema seurasi viisi päivää myöhemmin, 19 marraskuuta. Tsaari oli kuollessaan 47-vuotias.<ref> Montefiore, S. S.: Romanovit, 1613–1918, 2016, s. 428</ref>
Kuoleman jälkeen Britannian suurlähettiläs ilmoitti, että keisari oli lähtenyt laivalla Englantiin. Tämä jäi kuitenkin vahvistamattomaksi. Venäjällä jäi sitkeästi elämään legenda jonka mukaan Aleksanteri I ei kuollutkaan tuolloin vaan vetäytyi uskonnolliseen mietiskelyyn. Legendaa vahvistivat tiedot siitä, että Aleksanteri I oli kuollut syrjäseudulla ja että perinteisiä tsaarin kuolemaan liittyneitä hoviseremonioita ei tehty. Lääkärit yrittivät palsamoida vainajan ruumiin, mutta heillä ei ollut käytössään kaikkia vaadittavia aineita. Tsaarin ruumis alkoi nopeasti mädäntyä ja kasvot muuttuivat tunnistamattomiksi.<ref> Montefiore, S. S.: Romanovit, 1613–1918, 2016, s. 428</ref>
| |||