Ero sivun ”Elämäkerta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laaj lähteen muk |
|||
Rivi 1:
'''Elämäkerta''' eli '''biografia''' on esitys henkilön elämänvaiheista ja toiminnasta. Suppeassa muodossaan elämäkerta luettelee henkilön ulkonaiset vaiheet esimerkiksi [[Henkilömatrikkeli|matrikkeli]]muodossa. Perusteellinen elämäkerta tuo esiin myös henkilön toiminnan
Ensimmäisinä elämäkertakirjoina pidetään 300-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisen [[Ksenofon]]in muistopuhetta Spartan kuninkaan [[Agesilaos|Agesilaoksen]] vaiheista sekä roomalaisen [[Tacitus|Tacituksen]] kuvausta [[Gnaeus Julius Agricola]]n elämästä ja toiminnasta. Antiikin Kreikassa ja Roomassa elämäkertakokoelmia hyödynnettiin kasvatuksellisina esimerkkikokoelmina. Kreikkalainen [[Plutarkhos]] esittelee teoksessaan ''[[Kuuluisien miesten elämäkertoja]]'' pareittain 23 kreikkalaista ja 23 roomalaista henkilöä.<ref name=kirjallisuusoppi />
Keskiajalla kirjoitettiin pyhimyselämäkertoja eli [[Hagiografia|hagiografioita]]. [[Einhard]]in ihannoiva elämäkerta [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuresta]] kuuluu historioivaan [[Kronikka|kronikkakirjallisuuteen]]. Myös [[Saaga|islantilaisissa saagoissa]] on elämäkertoja.<ref name=kirjallisuusoppi />
[[Renessanssin kirjallisuus|Renessanssiajan]] kuuluisia elämäkertoja ovat esimerkiksi italialaisen [[Giorgio Vasari]]n ''Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon''. 1600-luvulla elämäkertojen suosio kasvoi entisestään. Moderni elämäkertakirjallisuus syntyi 1800-luvulla [[psykologia]]n ja [[sosiologia]]n kehityksen sekä historiallisen [[Lähdekritiikki|lähdekritiikin]] syventymisen myötä. Elämäkerrat, [[Omaelämäkerta|omaelämäkerrat]] ja [[muistelmat]] ovat säilyttäneet
Käytännön elämässä tarvittavia henkilötietoja on julkaistu kautta aikojen erilaisissa teoksissa. Aateliset pyrkivät kohottamaan sukunsa arvoa [[Aateliskalenteri|aateliskalentereilla]], joista tunnetuin on vuodesta 1763 julkaistu ''Gothan hovikalenteri'' (''Gothaischer Hofkalender'' / ''Almanach de Gotha''). Suomessa aateliskalenteria julkaistiin vuodesta 1858 lähtien, alunperin nimellä ''Finlands ridderskaps och adels kalender''. Sukututkimukset ovat laajentuneet muihinkin väestöryhmiin. Suomen tunnetuin sukututkimus on laajaa pappissukua käsittelevä [[Elias Robert Alcenius|Elias Robert Alceniuksen]] julkaisema ''[[Sursillin suku]]'' (1850). Erilaiset matrikkelit ja kansalaishakemistot ovat merkittäviä henkilötietojen lähteitä, mutta nykyiset tietosuojasäännökset rajoittavat niiden tekemistä. <ref name=oe />
==Elämäkerrat Suomessa==
Suomen henkilöesittelyt alkoivat [[Puhdasoppisuuden aika Suomessa|puhdasoppisuuden]] ajan ruumissaarnoista, joihin kirjattiin vainajan elämävaiheita. Elämäkertakirjallisuuden alkuna pidetään 1800-lukua, jolloin ilmestyivät oululaisen opettajattaren [[Sara Wacklin|Sara Wacklinin]] teos ''Hundrade minnen från Österbotten'' (1844–1845) ja Helsingin rakennushankkeita johtanut [[Johan Albrecht Ehrenström|Johan Albrecht Ehrenströmin]] ''Historiska anteckningar'' (1882–1883). Merkittäviä muistelijoita olivat myös liikemies [[Anders Gustaf Ramsay]], joka kirjoitti kahdeksanosaisen muistelman ''Från barnaår till silfverhår : skildringar'' sekä valtiopäivämies [[August Schauman]], jonka vuosina 1892–1893 ilmestyneet laajat kulttuurihistorialliset muistelmat ''Från sex årtionden i Finland : upptecknade lefnadsminnen'' perustuivat hänen päiväkirjoihinsa. <ref name=oe />
Suomenkielisen muistelmakirjallisuuden uranuurtaja on [[Agathon Meurman]]. Hänen vuonna 1909 ilmestynyt elämäkertansa on nimeltään ''Muistelmat I''. Tähän aikaan alkoi ilmestyä runsaasti suomenkielisiä matkakuvauksia, erityisesti tukimusmatkoilta. Näitä olivat [[Matthias Alexander Castrén|Matthias Alexander Castrénin]] ja [[Georg August Wallin|Georg August Wallinin]] matkoilta toimitetut teokset sekä [[G. J. Ramstedt|G. J. Ramstedtin]] ja [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Carl Gustaf Emil Mannerheimin]] suomennetut Aasian-kuvaukset.<ref name=oe />
Tieteellisen elämäkertakirjallisuuden aloittajana pidetään [[Thiodolf Rein|Thiodolf Reiniä]]. Hän julkaisi vuosina 1895–1901 kummallakin kotimaisella kielellä teoksen ''J. V. Snellmanin elämä''. Elämäkertatutkimuksen huippusaavutus on [[Gunnar Suolahti|Gunnar Suolahden]] teos ''Nuori Yrjö-Koskinen'' (1933). Siinä kirjoittaja tarkastelee yksilön elämänvaiheiden kautta hänen aikakauttaan ja sen kulttuurihistoriaa. Suolahden seuraajatkin ovat yleensä kohdistaneet tutkimuksensa 1800- ja 1900-lukujen ihmisiin. Perusteellisia tutkimuksia ovat esimerkiksi [[Stig Jägerskiöld|Stig Jägerskiöldin]] kahdeksanosainen Mannerheim-tutkimus (1964–1982) ja [[Erik Tawaststjerna|Erik Tawastsjernan]] viisiosainen Sibelius-elämäkerta. Maailman valtakielille on murtautunut selvimmin vain Mannerheimin teos ''Muistelmat I–II'' (1951–1952). <ref name=oe />
==Katso myös==
| |||