Ero sivun ”Kaarle XIV Juhana” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Auktoriteettitunnisteet |
Laajennusta koskien vuoden 1812 tapahtumia ja hallitsijodien Turun tapaamista |
||
Rivi 46:
Bernadotte saapui juhlallisesti Tukholmaan marraskuussa 1810, jolloin Kaarle XIII adoptoi hänet nimellä ''Kaarle Juhana'' ({{k-sv|Karl Johan}}) ja hän sai säätyjen kunnianosoituksen. Uudesta kruununprinssistä tuli pian Ruotsin vaikutusvaltaisin henkilö ja hyvin suosittu. Vanhan kuninkaan voimattomuuden ja valtioneuvoston (''Statsrådet'') hajanaisuuden takia kruununprinssi pystyi tekemään ulkopoliittiset päätökset. Vuodesta 1812 alkaen Kaarle Juhanan adjutanttina toimi suomalaissyntyinen kreivi [[Johan Henrik Tawast]], joka yleni kenraaliksi.
Bernadotte arvosteli tässä tilanteessa Ruotsin silloista ulkopolitiikkaa, jonka mukaan Ruotsin liittoutuminen Eurooppaa valloittaneen Napoleonin kanssa olisi turmiollinen. Mikäli Napoleon voittaisi käynnissä olleen sodan, Ruotsi joutuisi Ranskan vasalliksi. Näissä oloissa olisi siis viisaampi liittyä Napoleonin vastaiseen liittoumaan. Ruotsin ja Bernadotten mahdollisuus hakea Napoleonin vastaista liittoumaa syntyi Napoleonin joukkojen miehitettyä tammikuussa 1812 Saksassa olleen viimeisen ruotsalaisalueen eli [[Ruotsin Pommeri]]n. Tämän perusteella Bernadotte lähetti helmikuussa 1812 kreivi [[Carl Löwenhielm]]in [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] tunnustelemaan mahdollista yhteistyötä ja tsaari [[Aleksanteri I]]:n ystävyyttä. Ruotsi oli valmis yhteistyöhön [[keisarillinen Venäjä|keisarillisen Venäjän]] kanssa, mikäli Ruotsi saisi hyvitykseksi Norjan. Suomen takaisinvalloittaminen ei siis ollut enää kiinnostuksen kohteena. Hyvitykseksi Bernadotten johtama Ruotsi auttaisi Venäjää mahdollisessa sodassa Napoleonia vastaan. Tsaari Aleksanteri I suostuikin ehdotukseen, ja Ruotsin ja Venäjän välillä solmittiin huhtikuussa 1812 liittosopimus. Napoleon yritti vielä taivuttaa Ruotia ja Bernadottea Ranskan johtaman liittouman puolelle lupaamalla Pommerin, Suomen ja rahoitusta avun palkaksi. Bernadotten vaatimus Norjan saamisesta ei ollut Napoleonille mahdollinen johtuen silloisesta liitosta Norjan silloisen omistajan Tanskan kanssa. Kesäkuussa 1812 [[Napoleonin sotaretki Venäjälle|Napoleon aloitti sotaretken Venäjälle]] kohteena valloittaa [[Moskova]]. Tsaari Aleksanteri I ehdotti tällöin hallitsijakokousta Bernadotten kanssa, jossa sovittaisiin ajankohdna vaatimista yhteisistä toimenpiteistä. Kokouspaikaksi valittiin [[Turku]], jonne hallitsijat saapuivat [[24. elokuuta]] 1812. Turku oli tällöin [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] hallinnollinen keskus. Hallitsijoidne käymien keskustelujen perusteella täsmennetty liittosopimus laadittiin [[30. elokuuta]], jossa sovittiin Ruotsin osallistumisesta Euroopan mannermaalla käytävään sotaan Napoleonia vastaan ja Venäjän tuettava ruotsalaisten Norjan valloitusta.
Bernadotte osoittautuikin voimakkaaksi hallitsijaksi, ja hänen päätavoitteenaan oli [[Norja]]n liittäminen valtakuntaan. Alueliitoksen varmistamiseksi Ruotsi liittoutui vuonna 1813 Ranskan vihollisten Britannian ja Preussin kanssa kuudenteen koalitioon. Lützenin (2. toukokuuta 1813) ja Bautzenin (21. toukokuuta) häviöiden jälkeen hän kannusti liittolaisiaan ja kehitteli uuden strategian Trachenbergin konferenssissa. Sotasuunnitelma pantiin käytäntöön Plaswitzin aselevon päättymisen jälkeen. Kaarle Juhana oli pohjoisen armeijan komentaja, ja puolusti Berliiniä [[Nicolas Oudinot|Oudinotia]] vastaan elokuussa ja Neytä vastaan syyskuussa. [[Leipzigin taistelu]]n jälkeen hän johti joukkonsa pohjoiseen tuhotakseen [[Tanska]]n ja varmistaakseen Norjan hallinnan.▼
▲Bernadotte osoittautuikin voimakkaaksi hallitsijaksi, ja hänen päätavoitteenaan oli [[Norja]]n liittäminen valtakuntaan. Alueliitoksen varmistamiseksi Ruotsi liittoutui vuonna 1813 muiden Ranskan vihollisten Britannian ja Preussin kanssa kuudenteen koalitioon.
== Kuninkaana ==
| |||