Ero sivun ”Bretonit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
vähän väliä
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 30:
Bretonien esi-isät olivat [[Britit (kelttiläinen kansa)|brittejä]], [[Iso-Britannia (saari)|Britannia]]sta tulleita kelttejä, joita ei tule sekoittaa [[Britit|nykybritteihin]], joka on germaaninen kansa. Brittien tarkkaa muuttoajankohtaa Britanniasta Bretagneen ei tiedetä, mutta todennäköisesti se tapahtui 300-luvun lopulta alkaen 900-luvulle asti kiihtyen loppua kohti. Muuttajia tuli ilmeisesti koko Britannian alueelta, mutta erityisesti sen lounaisosista. Bretagne ja [[Cornwall]] olivatkin käytännössä samaa kulttuurialuetta 900-luvulle mennessä. Alun perin brittejä muutti Bretagnen ohella myös nykyisen [[Normandia]]n länsiosiin. Bretonien varhainen ylimystö oli tarinan mukaan lähtöisin [[Wales]]ista. Maastamuuton laukaisijaksi on epäilty esimerkiksi [[iirit|iiriläisten]] Britannian länsiosien valloitusta, sekä kelttien häviötä [[Wessex]]iä vastaan Dyrhamissa vuonna 577.<ref name="CELTS">{{Kirjaviite | Tekijä = John Davies | Nimeke = The Celts | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cassel & Co | Tunniste = ISBN 0-304-35590-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.6.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Bretonit olivat [[Frankit|frankkien]] muodollisen vallan alla 800-luvulle saakka, jolloin [[Nominoë]] yhdisti frankkien alaisuudessa olleet [[Domnonia]]n, [[Cornouaille]]n ja [[Bro Waroc'h]]in kuningaskunnat. Bretagnesta oli läheiset yhteydalliinyhteydet Cornwalliin, bretonit tekivät kauppaa [[Penzace]]ssa ja [[Truro]]ssa ja [[kornit]] vastaavasti [[Malo]]ssa ja [[Brest (Ranska)|Brestissä]]. [[Normannivalloitus|Normannivalloituksen]] yhteydessä monia bretoneja muutti takaisin Britanniaan etenkin Cornwalliin ja Walesin rajalle. Bretagnen yläluokka ranskalaistui kielellisesti ja kulttuurillisesti jo 1200-luvulla, vaikka rahvas säilyikin ranskaa taitamattomina. 1400-luvulla koitti Bretagnen kukoistusaika ja siitä tuli yksi läntisen Atlantin tärkeimmistä kaupan keskuksista. Bretagne säilyi itsenäisenä 1400-luvun loppuun asti sen hallitsijoiden käyttäessä hyväkseen Ranskan ja Englannin kuningaskuntien erimielisyyksiä. Itsenäisyys päättyi lopulta Bretagnen herttuattaren mentyä naimisiin Ranskan kuninkaan kanssa vuonna 1491, vaikkakin Bretagne säilytti monia vapauksia hallinnossaan. Bretagne sai pitää yllä jonkinasteista autonomiaa [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] saakka.<ref name="CELTS" />
 
Vuonna 1685 ala-Bretagnen väestöstä arviolta 85 %, eli noin 660 000 henkilöä, osasi vain bretonia. Koko Bretagnen alueen väestöstä he muodostivat yhden kolmasosan. Idässä sijainneet hallintokeskukset ranskalaistuivat kaikkein nopeimmin ja kaupungeissa ylipäätään osattiin varsin yleisesti ranskaa. Maalaisväestö säilyi yksikielisenä, koska varsinaista ranskalaistamista ei edes yritetty. Myöskään 1700-luvun lopussa aloitettu standardiranskan opetus ei mainittavasti vaikuttanut puhujien määrään. 1905 bretonin puhujien määrä oli huipussaan sen ollessa noin 1,4 miljoonaa henkilöä. Tuolloin se oli kelttiläisistä kielistä suurin.<ref name="CELTS" />