|
1860-luvun [[Meiji-restauraatio|Meiji-restauraatiossa]] Japanissa luovuttiin [[Feodalismi|feodaalisesta]] järjestelmästä ja siirryttiin moderniin aikakauteen. [[Tokugawa-shōgunaatti]] romahti ja valta palasi Meiji-keisareille. Restauraatiossa myös feodaalinen soturiluokka [[samurai]]t korvattiin eurooppalaistyylisellä [[asevelvollisuus]]armeijalla. Perustettua armeijaa kutsuttiin aluksi pelkästään Armeijaksi (''rikugun''). Vuonna 1928 nimi muutettiin lisääntyvän [[nationalismi]]n ja poliittisten vaikutteiden seurauksena Keisarilliseksi armeijaksi (''kōgun'').
Keisarillisen armeija perustamista ja kehittämistä avustivat [[ranska|ranskalaiset]]. [[Ranskan–Preussin sota|Ranskan–Preussin sodan]] jälkeen armeijan kehittämistä jatkettiin [[Saksan keisarikunta|saksalaisten]] tuella. Perustetusta armeijasta muodostui ajan myötä Aasian alueen modernein. Armeija oli hyvin koulutettu ja varustettu., Sotilaillaja sen sotilailla oli korkea taistelutahto. Armeija koostui kuitenkin pääasiassa [[jalkaväki|jalkaväestä]]. [[Lentokone]]ita, [[panssarivaunu]]ja ja muita panssaroituja ajoneuvoja oli vain vähän verrattuna eurooppalaisiin armeijoihin{{täsmennä}}.
Keisarilliseen armeijaan rakennettiin kuitenkin myös ilma-ase, [[Keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimat]], jonka päätehtävä oli armeijan tukeminen ilmasta käsin. Ilmvoimien moderni kalusto rakennettiin paikallisesti ja omavaraisesti.
== Ideologia ==
Japanin nationalismi tarkoitti sitä, että armeija rakennettiin sen ajan ajatuskaavan ympärille: ''Rikkaalla maalla on vahva armeija''. Nationalistitnationalistit uskoivat Japanin maanamaansa olevan pyhä ja että sen asukkaat olivat erityisiä,. [[Zen|Zeniläisyyden]]in ja muun, [[buddhalaisuus|buddhalaisuuden]] ja [[Shinto|shintolaisuude]]n kaltaistenseurauksena uskontojenmyös myötävaikutuksella.maan Palveleminenasukkaat armeijassaolivat nähtiinerityisiä. Nationalistisen itsenäkemyksen keisarinmukaan palvelemisena.rikkaalla Teoriassamaalla jokainenoli sotilasoltava uskoivahva keisarinarmeija, puolestajossa kuolemisenpalveleminen olevannähtiin suuriitse kunnia,keisarin silläpalvelemisena. samuraiperinneSamuraiperinne oli juurtunut syvälle Japanin sotilaskulttuuriin ja keisarin puolesta kuoleminen nähtiin suurena kunniana.
Käsite ''[[yamatoYamato-damashii]]'' käski(suom. Japanin sielu) kehotti jokaista sotilasta tiukkaan:tiukasti ”älä jää kiinni, älä murru, äläkä ikinä antaudu.” Pelkuruus jatai vangiksi jääminen oliolivat suuri häpeä perheelle, yhteisölle, maalle ja erityisesti keisarille. Jokainen sotilas koulutettiin taistelemaan kuolemaan astisaakka ja riistämään itse henkensä ennenmieluummin kuin häpeänkärsimään kärsimistähäpeää. Usein ennen rynnäkköä tai taistelua sotilaat huusivat ”''[[Banzai]]''” (”kauan eläköön!”) uskoen, että ylitsevuotava huuto osoittaisi heidän halukkuutensahalun kuolla kunniakkaasti.
Jokainen sotilas hyväksyi, että he stoalaisesti kuolisivat osana heidän ''[[bushido]]aan'', joka oli osa ''kuolla ennen häpeää'' -ajatusmallia. [[Sadao Araki]], armeijan teoreetikko, kehitti bushidosta modernin version, [[seishin kyoiku]]n (”''henkinen koulutus''”) opin armeijan käyttöön. Tiivistettynä, jokainen sotilas jättäisi kaiken taakseen armeijaan liittyessään tarviten vain kunniansa. Kunnian osoittaminen teoilla oli kaikki kaikessa sotilaille. Yamato Damashi oli eräällä tavalla japanilaisen sotilaan ''kokoro'' (”sielu”), rohkeutta kuoleman edessä.
== Keisari ylikomentajana ==
Käsitykseen ''bushidosta'' oli sidottuna myös valtava, jopa uskonnollinen kunnioitus keisaria kohtaan. Vaikka valtaa käytännössä pitivätkin keisarin alapuolella olleet byrokraatit, ja keisari oli lähinnä keulakuva, nähtiin hänet silti jumalallisena olentona. Teoriassa keisari oli armeijan ylikomentaja, mutta käytännössä teki, kuten hallitus ”pyysi” häntä tekemään. KJA:n aikana sillä oli vain kaksi ylikomentajaa – keisarit [[Yoshihito|Taishō (Yoshihito)]] ja [[Hirohito|Shōwa (Hirohito)]]. Keisari käytti armeijan ylikomentajan univormua ja osallistui kaikkiin KJA:n seremonioihin. Keisaria tervehdittiin armeijan ylikomentajana.
Keisarillisella Japanin armeijalla oli historiansa aikana vain kaksi ylikomentajaa, keisarit [[Yoshihito|Taishō (Yoshihito)]] ja [[Hirohito|Shōwa (Hirohito)]]. ''Bushidoon'' kuului lähes uskonnollinen kunnioitus keisaria kohtaan. Vaikka keisari oli lähinnä keulakuva, hänet nähtiin silti jumalallisena olentona. Keisari käytti ylikomentajan univormua ja osallistui kaikkiin armeijan seremonioihin.
TuohonHallitus aikaan hallitus pystyikykeni mobilisoimaan armeijan vain, jos se saavutti täyden yksimielisyyden asiasta. Keisarin roolinaantoi oli antaakäskyille siunauksensa täyttää tuo käsky ja tehdäteki niistä sitovia. KoskaHän keisaria vaadittiin olemaanoli läsnä kaikissa hallituksen,upseereista jokakoostuneen koostui upseereista,hallituksen kokouksissa, oli hänen tehtävänsäja seurataseurasi hiljaisuudessa ministerien argumenttejaargumentointia. JosKeisarin hänensiunauksella siunauksensa saatiin,päätöksistä tuli näistä käskyistä keisarin käskyjä ja voimallisiane kokoastuivat Japanissavoimaan. Käytännössä keisari ei kuitenkaan voinut asettua hallitusta vastaan. Teoriassa hän oli armeijan ylikomentaja, mutta teki käytännössä mitä hallitus ”pyysi”. Vallassa olivat byrokraatit.
Toisinaan hallitus ei päässyt yksimielisyyteen tai äänet menivät tasan. Vain tällöin hallitus kysyi keisarin mielipidettä. Keisari toimi tuomarina ja teki päätöksen vain ministerien antamista vaihtoehdoista. Toisen maailmansodan aikana hallitus käytti tätä oikeutta päättäessään sodan loppumisesta. Vuonna 1945 keisari antoi päätöksen hallituksen tahdon mukaisesti , ja. viimeisenäViimeisenä tehtävänään ylikomentajana hän käytti oikeuttaan ensimmäisen ja viimeisen kerran , julistaen päätöksensä radiossa koko Japanille ja kertoi radiossa Japanin antautuvan [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]]. {{täsmennä}}▼
== Keisarin erikoisoikeus ==
Toisinaan hallitus ei päässyt yksimielisyyteen asiasta ja äänet menivät tasan ilman, että päätöstä saatiin aikaan. Vain tällöin hallitus kysyi keisarin mielipidettä asiasta. Tällaisina hetkinä keisari toimi tuomarina, antaen päätöksensä vain ministerien antamista vaihtoehdoista.
▲Toisen maailmansodan aikana hallitus käytti tätä oikeutta päättäessään sodan loppumisesta. Vuonna 1945 keisari antoi päätöksen hallituksen tahdon mukaisesti, ja viimeisenä tehtävänään ylikomentajana käytti oikeuttaan ensimmäisen ja viimeisen kerran, julistaen päätöksensä radiossa koko Japanille ja kertoi Japanin antautuvan [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]].
== Vahvuus ==
| 