Ero sivun ”Saappola” versioiden välillä

kylä Jaaman piirin Opoljan kunnassa Venäjällä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: {{Kaupunki2 | virallinen_nimi = Saappola | muu_nimi = Заполье, ''Zapolje'' | lempinimi = | motto = | kuva_taivaanranta...
(ei mitään eroa)

Versio 6. kesäkuuta 2020 kello 14.50

Saappola[1] (myös Saappolja,[2] ven. Запо́лье, Zapolje) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Opoljan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee kuusi kilometriä Opoljasta länteen. Kylässä on 59 asukasta (vuonna 2017)[3].

Saappola
Заполье, Zapolje

Saappola

Koordinaatit: 59°26′54″N, 28°45′32″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Opolja
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2017) 59











Opoljan pogostaan kuulunut kylä mainitaan Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500[4]. Sen nimi liittyy Opoljan laajaan peltoaukeaan ja tarkoittaa ’pellon takana sijaitsevaa’ (ven. za polem)[5].

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Saappolassa asui 305 venäläistä ja 45 Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan kuulunutta savakkoa[6]. Venäläiset kuuluivat vuodesta 1804 lähtien Opoljan ortodoksiseen seurakuntaan, mutta kävivät mielummin lähempänä sijaitsevassa Kerstovan kirkossa[7]. Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia[8].

1800-luvun lopussa Saappola kuului kyläkuntana Opoljan volostiin. Vuonna 1899 siellä oli 197 asukasta, joista 127 oli venäläisiä, 34 virolaisia, 30 suomalaisia ja kuusi ”sekoittuneita”. Luterilaisia oli 62 henkeä.[9]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Saappola muodosti kyläneuvoston, joka kuului ensin Opoljan ja sitten Jastrebinon volostiin. Vuodesta 1924 lähtien kylä kuului Hovinkylän ja toisen maailmansodan jälkeen Opoljan kyläneuvostoon. Saappolassa oli 185 asukasta vuonna 1928 ja 133 vuonna 1958.[10]

Kylässä on nykyään etupäässä huvila-asutusta. Sen lähellä sijaitsee puutarhapalsta-alue.

Lähteet

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 288. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 6.6.2020.
  3. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 6.6.2020.
  4. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 904. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868. Teoksen verkkoversio.
  5. Demina, V. V.: Toponimika Kingiseppskogo raiona, vypusk 1-j, s. 49. Kingisepp: Kingiseppskaja TsGB, 2010.
  6. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg: , 1867.
  7. Istoriko-statistitšeskije svedenija o Sankt-Peterburgskoi jeparhii. Vypusk 10 azbyka.ru. 1885. Viitattu 6.6.2020.
  8. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 199. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio.
  9. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 274–296. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  10. Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti web.archive.org. Viitattu 6.6.2020.