Ero sivun ”Hovinkylä” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: {{Kaupunki2 | virallinen_nimi = Hovinkylä | muu_nimi = Алексеевка, ''Aleksejevka'' | lempinimi = | motto = | kuva_ta... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 3. kesäkuuta 2020 kello 19.58
Hovinkylä[1] (ven. Алексе́евка, Aleksejevka) on taajama Leningradin alueen Jaaman piirin Opoljan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee viisi kilometriä Opoljasta länteen. Taamassa on 643 asukasta (vuonna 2017)[2].
| Hovinkylä Алексеевка, Aleksejevka |
|
|---|---|
  Hovinkylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Opolja |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Väkiluku (2017) | 643 |
Kylä mainitaan 1600-luvun ja 1700-luvun alun kartoissa Jamskovitsan hovina. Se sai nimen Aleksejevka 1700-luvulla tilanomistaja Fjodor Dubjanskin pojan mukaan[3].
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Hovinkylässä asui 246 venäläistä ja 89 savakkoa[4]. Venäläiset kuuluivat Opoljan ortodoksiseen[5] ja savakot Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan[4]. Kylässä oli profeetta Elialle pyhitetty tsasouna[5]. Sen asukkaat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia[6].
1800-luvun lopussa Hovinkylä kuului kyläkuntana Opoljan volostiin. Vuonna 1899 kylässä oli 286 asukasta, joista 216 oli venäläisiä, 36 suomalaisia, 19 virolaisia ja 15 ”sekoittuneita”. Luterilaisia oli 55 henkeä.[7]
Hovinkylän lähellä sijaitsee Leningradin alueen suurin kalkkikiviesiintymä. Sen hyödyntäminen alkoi vuonna 1931. Vuonna avattiin 1935 kalkkitehdas. Se jatkoi toimintaansa toisen maailmansodan jälkeen ja modernisoitiin vuonna 1973. Vuodesta 2005 lähtien tehdas kuuluu suomalaiselle Nordkalk-yhtiölle.[8]
Taajamassa toimii myös Opoljan maatalousyrityksen karjatila[9]. Palveluihin kuuluvat kerhotalo, lääkintäasema, posti, kauppa ja yleinen sauna[10].
Hovinkylästä on linja-autoyhteys Jaamaan[11] Sen ohi kulkee Veimarin ja Kattilan välinen rautatie, jolla ei ole henkilöliikennettä. Kerstovan rautatieasema sijaitsee Hovinkylän taajamassa.[12]
Lähteet
Viitteet
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 20. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 3.6.2020.
- ↑ Demina, V. V.: Toponimika Kingiseppskogo raiona, vypusk 1-j, s. 47, 50. Kingisepp: Kingiseppskaja TsGB, 2010.
- ↑ a b von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg: , 1867.
- ↑ a b Istoriko-statistitšeskije svedenija o Sankt-Peterburgskoi jeparhii. Vypusk 10 azbyka.ru. 1885. Viitattu 3.6.2020.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 199. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 274–280. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Projekt, s. 14–15, 21–22, 39.
- ↑ Projekt, s. 26.
- ↑ Projekt, s. 52–53, 55.
- ↑ Projekt, s. 63.
- ↑ Projekt, s. 58–59.