Neuvostoliiton valvontakomissio ja [[Punainen Valpo|Suomen punainen Valpo]] loivat sodan jälkeen inkeriläisten keskuuteen pelon ilmapiirin, josta tuli pitkäaikainen olotila Suomeen jääneen siirtoväen keskuuteen.<ref name=":2" /> He pelkäsivät palautusta Neuvostoliittoon.<ref name=":2" /> Palautuksia tapahtui vielä kymmenen vuoden jälkeen valvontakomission perustamisesta.<ref name=":13" />
==== GlanostGlasnost ====
[[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] pääsihteerin [[Mihail Gorbatšov|Mihail Gorbašthovin]]in vuonna 1985 käynnistämä avoimuuspolitiikka [[Glasnost|glanostglasnost]] vapautti Neuvostoliiton ilmapiiriä.<ref name=":14">{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset 24.1.–19.4.2020 Näyttelyn tekstit |Vuosi=|Sivu=39|Julkaisija=Kansallismuseo}}</ref> Inkeriläisten itsetunto heräsi, kansallinen liikehdintä alkoi, vankileireistä ja karoituksista pystyi puhumaan avoimesti ja inkeriläiset etsivät juuriaan.<ref name=":14" /> Kuitenkin vuonna 1989 inkeriläisiä asui Leningradin alueella enää noin 16 000.<ref>[http://www.inkeri.com/historia.html Inkerin historiaa] (inkeri.com): "Vuonna 1989 Neuvostoliitossa asui 67 359 suomalaiseksi merkittyä ihmistä, joista Leningradin alueella asui 16 622, [[Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta|neuvosto-Karjala]]ssa 17 302 ja miehitetyssä [[Viron sosialistinen neuvostotasavalta|Viro]]ssa 16 622 sekä muualla Neuvostoliiton hallinnoimalla alueella 15 015."</ref>
