Baijerin [[vaaliruhtinas]] [[Maksimilian III Joosef]] kuoli vuonna 1777 lapsettomana, jolloin Baijeria hallinnut [[Wittelsbach]]in suvun päähaara sammui. Lähin kruununperijä oli suvun toiseen haaraan kuulunut [[Pfalzin vaaliruhtinaskunta|Pfalzin]] vaaliruhtinas [[Kaarle Teodor]], joka myös oli lapsetonsukuhaaransa viimeinen ja sukuhaaransajolla viimeinenei ollut avioliitosta syntyneitä lapsia. Yllättävässä tilanteessa Itävallan kanssahallitsijana äitinsä [[Maria Teresia]]n kanssa ollut [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari [[Joosef II]] näki tilaisuuden laajentaa Itävallan aluetta.<ref name="nfb">[http://runeberg.org/nfbb/0383.html ''Nordisk familjebok, Armatoler - Bergsund'' (1904), s. 697] {{sv}} Runeberg.org.</ref> Hänen vaatimuksestaan Kaarle Teodor suostui tammikuussa 1778 sopimukseen, jonka mukaan tämä luovuttaisi [[Ala-Baijeri]]n Itävallalle ja vastineeksi keisari antaisi tämän aviottomille pojille ruhtinaanarvon.<ref>[http://runeberg.org/nfbm/0553.html ''Nordisk familjebok, Johan - Kikare'' (1910), s. 1049] {{sv}} Runeberg.org.</ref> Seuraavana Baijerin kruununperimysjärjestyksessä Kaarle Teodorin jälkeen ollut [[Pfalz-Zweibrücken]]in herttua [[Kaarle II August]] vastusti alueluovutuksia. Preussin kuningas [[Fredrik Suuri]] ei halunnut Itävallan mahdin kasvavan eteläisessä Saksassa, joten hän asettui tukemaan Kaarle II Augustia, ja sai tuekseen myös Saksin, jonka vaaliruhtinas [[Fredrik August I|Fredrik August III]] oli Maksimilian III Joosefin sisarenpoika.<ref name="nfb" />
Joosef II järkeili, että menestyksekkäällä sodalla voitaisiin liittää joko osa tai jopa koko Baijeri Itävaltaan. Näin korvattaisiin [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodassa]] menetetty [[Sleesia]]. Maria Teresian mielestä Baijeri ei ollut sotimisen arvoinen, mutta Joosef II päätti kuitenkin aloittaa sodan. Myöskään Fredrik Suuri ei nähnyt tilanteessa mitään syytä sodalle.
