Versio 30. toukokuuta 2020 kello 23.51 muokkaa PtG (keskustelu \| muokkaukset) välityslautakunnan jäsenet, seulojat, ylläpitäjät 100 270 muokkausta p →‎Ääntely: kh ← Vanhempi muutos		Versio 30. toukokuuta 2020 kello 23.56 muokkaa kumoa PtG (keskustelu \| muokkaukset) välityslautakunnan jäsenet, seulojat, ylläpitäjät 100 270 muokkausta p →‎Lentäminen: kh + w Uudempi muutos →
Rivi 284: ===Lentäminen=== [[Kuva:Domestic Pigeon Flock.jpg\|thumb\|Puluja siiveniskun eri vaiheissa]] Useimmat linnut osaavat [[Lentäminen\|lentää]]. Jotkin vesilinnut, kuten pingviinit, ovat kuitenkin menettäneet lentokykynsä ja sopeutuneet liikkumaan vedessä jalkojensa tai siipiensä avulla. Maalla elää pieniä ja suuria lentokyvyttömiä lintuja, kuten kiivit, strutsit, kasuaarit, nandut ja emut. Lajilta katoaa lentokyky helposti silloin, kun sillä ei ole vihollisia ja kun sillä on runsaasti ravintoa saatavilla.<ref>''Luonnossa: Linnut 2'', 2007, s. 40.</ref> Lintujen rakenne ja elintoiminnot ovat sopeutuneet monin tavoin hyvin lentämiseen. Lintu lentää sulkien peittämillä [[Siipi\|siivillään]] vahvojen rintalihastensa voimin. Linnun kyynärsiiven poikkileikkaus on alapinnaltaan kovera ja yläpinnaltaan kupera. Kun ilmavirta osuu siiven koveraan alapintaan, sen nopeus laskee ja kohottaa ilmanpainetta siiven alla, jolloin siipi pyrkii nousemaan ylöspäin. Siiven yläpinnalle muodostuu alipaine, jamikä ~~syntyy~~synnyttää ~~nostovoimaa~~[[nostovoima]]a. Monet linnut saavat myös siipiensä kärjillä aikaan nostovoimaa kehittävän pyörteen. Nostovoiman vähetessä tapahtuva [[Sakkaus\|sakkaaminen]] ei ole linnuille vaarallista, kuten lentokoneille, vaan ne voivat hyödyntää syntyvää suurta ilmanvastusta esimerkiksi laskeutumisen yhteydessä.<ref>''Luonnossa: Linnut 2'', 2007, s. 42–45.</ref> Lintujen [[liitosuhde]] vaihtelee kuudesta 26:een, eli se jää heikommaksi kuin hyvillä [[purjelentokone]]illa. Liitosuhde on paras pitkäsiipisillä liitolentoon erikoistuneilla linnuilla, ja huono lyhyt- ja pyöreäsiipisillä.<ref>''Luonnossa: Linnut 2'', 2007, s. 45–47.</ref> Metsissä elävät pikkulinnut pystyvät lentämään hitaasti, sillä niillä on pieni [[siipikuorma]] (nostovoimaa kehittävien siipien pinta-alan suhde linnun massaan). Lajit, joilla on suuri siipikuorma, joutuvat lentämään nopeasti, ja ne elävät siksi pääosin avoimessa ympäristössä.<ref>''Luonnossa: Linnut 2'', 2007, s. 46.</ref> Rivi 296: [[Liitäminen\|Liitolento]] on energeettisesti edullinen tapa lentää, ja suuret linnut, kuten albatrossit ja kotkat, pyrkivätkin liitämään tilaisuuden tullen. Suurikokoisilla maalinnuilla liitäminen kuluttaa vain noin kymmeneksen siiveniskulennon vaatimasta energiasta. Myös pienet linnut osaavat liitää, mutta se ei niille ole erityisen edullista. Liitolennossa linnut käyttäytyvät hieman kuin purjelentokoneet. Lintu säätelee liitonopeuttaan muuttamalla [[painopiste]]ttään sekä siipiensä muotoa ja kallistuskulmaa. Linnut osaavat hyödyntää kohoavia ilmavirtauksia, jolloin niiden ei tarvitse iskeä siivillään säilyttääkseen korkeutensa.<ref>''Luonnossa: Linnut 2'', 2007, s. 48–51.</ref> Siiveniskulennossa lintu lyö siivillään ja tuottaa näin sekä eteenpäin vievän työntövoiman että ~~[[nostovoima]]an~~nostovoimaan tarvittavan ilmavirran siipiprofiilinsa kautta. [[Työntövoima]] syntyy suurimmaksi osaksi alaslyönnissä, joka suuntautuu myös vähän eteenpäin. Ylöslyönnin aikana lintu liikkuu eteenpäin ja kyynärsiipi tuottaa nostovoimaa samalla kun käsisiipi taittuu ilmanvastuksen vähentämiseksi. Siiveniskulentäminen kuluttaa hyvin paljon energiaa, joten linnut pyrkivät usein välttämään sitä.<ref>''Luonnossa: Linnut 2'', 2007, s. 52–55.</ref> [[Kuva:Calypte anna, San Francisco.jpg\|thumb\|Kukalla lekutteleva kolibri]]

Ero sivun ”Linnut” versioiden välillä