Ero sivun ”Megafauna” versioiden välillä

Viimeisen jääkauden (Euroopassa [[Veiksel-jääkausi|Veiksel-jääkauden]]) megafauna oli [[jääkausi|jääkauden]] oloihin sopeutunut suureläimistö.<ref>Eronen 1991 s. 208.</ref> Siihen kuuluivat [[mammutti]], [[villasarvikuono]], [[saiga-antilooppi]], [[myskihärkä]], [[peura]], [[biisoni]], [[arovisentti]], [[hevonen]], [[kameli]], [[luolahyeena]], [[luolaleijona]] ja [[luolakarhu]],<ref name="Eronen_1991_200">Eronen 1991, s. 200-202200–202.</ref> sekä [[harmaakarhu]], [[jääkarhu]], [[susi]], villikoira ja niin edelleen. Merkittävä osa pleistoseenin magafaunasta hävisi pleistoseenin lopussa ja holoseenin alussa. Tämän [[Pleistoseenin lopun joukkotuho|pleistoseenin megafaunan tuhon]] syyksi on epäilty ihmisen harjoittamaa metsästystä, ilmastonmuutosta, kosmista katastrofia jne. Jääkauden megafaunaan kuului [[tundra]]n, metsän ja [[aro]]n lajeja.<ref name="Frenzel_1992_127">Frenzel 1992, s. 127.</ref>

Noin 30&nbsp;000 vuotta sitten laajimmalle levinneet jääkautiset suureläimet olivat [[mammutti]] ja [[villasarvikuono]]. Näiden elinalue supistui, kun ilmasto kylmeni. ''Mammuttifauna'' tarkoittaa sitä plestoseenin magafaunan osaa, joka asui suunnilleen [[Villamammutti|villamammutin]] asuinalueella, mutta siihen voidaan lukea megafaunaa kevyempiäkin eläimiä. Mammuttifaunan asuinaluetta kutsutaan monesti arotundraksi ja/tai mammuttiaroksi, vaikka mammutti näyttää asuneen kasvillisuudeltaan monenlaisilla alueilla. Siperian mammuttifaunaksi lasketaan yleensä villamammutti, [[biisoni]], [[tsherskinhevonen]], villasarvikuono, peura, [[baikalinjakki]], [[myskihärkä]], pohjoinen [[Saiga (eläin)|saiga]], [[susi]], [[jääkarhu]], [[ahma]], [[luolaleijona]] ja [[luolakarhu]].<ref name="Ukraintseva_2013_23">Ukraintseva 2013, s. 23</ref>

[[Euraasia]]ssa mammuttifauna jaetaan [[Arktis|arktiseen]] ja [[boreaalinen vyöhyke|boreaaliseen]]. Ukrainassa arktisen faunan eteläraja oli noin 50. leveysasteella, mutta lännempänä se kattoi käytännössä koko [[Ranska]]n<ref name="Frenzel_1992_61">Frenzel 1992, s. 61.</ref>. Boreaalisen faunan eteläraja kulki vähän [[ikirouta|ikirouda]]n rajan pohjoispuolella noin 40. leveydellä ja oli Itä-Siperiassa 60. leveydellä<ref name="Frenzel_1992_61"/>. Metsämaan lajit elivät yleensä vuoristoissa, mutta myös jokien varsilla<ref name="Frenzel_1992_127"/>.

*''Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere -– Late Pleistocene-Holocene'', Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, ISBN 953-7395-24-5 Stuttgart

*{{Kirjaviite| Tekijä= Lunkka, Juha Pekka| Nimike= Maapallon ilmastohistoria -– kasvihuoneista jääkausiin| Julkaisija=Gaudeamus| Julkaisupaikka= Helsinki| Vuosi= 2008|Tunniste= ISBN 978-952-495-083-1}}

*''Frozen fauna of the mammoth steppe -– The story of Blue Babe'', R. Dale Guthrie, The University of Chicago press, Chicago and London 1990, ISBN 0-226-31123-6 pbk alk paaer, ISBN 0-226-31122-8 alk paper