Jääkausijakson aikana näkyy kerrostumissa jääkausien ja lämpimien kausien vuorottelu eli [[glasaaliglasiaali-interglasiaalisykli]]<ref>The Pleistocene, Tage Nilsson, 1983, 1983 s 203, alkup lähde J Iversen 1958, S T Andersen 1968, m Hammen et al 1971</ref>. Ilmasto vaikuttaa maaperän happamuuteen ja muihin ominaisuuksiin. Jääkaudella näkyy lehtimetsävyöhykkeellä arktiseen ilmastoon liittyvä vuotomaa ja muita ilmiöitä. Kasvipeite on avointa arktista tai alpiinista. Jääkauden päättyessä maa on <!-- unleached--> niukkahumuksinen kalkkipitoinen ja ilmasto lämpenevä. Lämpökaudella näkyy ruskea metsämaannos joka on vain lievästi hapan. Lämpökauden lopussa ja jääkauden alussa maannos on hyvin hapan ja ilmasto kylmenee. Tällöin on hapanta metsämaata ja nummea. Jääkausi alkaa kylmällä, kostealla "kryohygroottisella" vaiheella. Jääkauden lopussa on "kryoxeroottinen" vaihe. Lämpökauden alussa ilmasto on "termokseroottinen" eli lämmin ja kuiva. Se muuttuu lämpökauden lopussa kosteaksi ja alkaa viiletä kohti lämpökauden loppua. Kosteus on alimmillaan jääkauden lopussa ja suurimmillaan jääkauden alussa<ref>The Pleistocene, Tage Nilsson, 1983, 1983 s 208, orig lähde V P Grichuk 1964, alkup Hammen Et Al 1971</ref> <ref>A.A. Velichko, Longman 1984, Late Quaternary environment of the soviet union, isbn 0-582-30125-4, s 161, alkup Grichuk 1971</ref>. Niinpä kaavamaisesti voi ajatella, että kosteuskäyrä laahaa lämpötilakäyrää 3/4 ympyrää eli 270 astetta jäljessä. Euraasian mantereen jäätiköitymisen painopiste siirtyi viime jääkausijaksolla idästä länteen että idän jäätiköt olivat alussa suurempia, lännen jäätiköt myöhemmin suuria.
Keski-Aasian ja Itä-Siperian vuoristot jäätiköityivät ensin, vasta myöhemmin läntisemmät Euraasian jäätiköt<ref>Velichko 1984, s 161</ref>. Viime jääkausijakson alussa yli 40–50 tuhatta vuotta sitten jäätiköt olivat laajimmillaan Siperiassa, Uralin ja Novaja Zemljan alueella myöhemmin yli 40–30 tuhatta vuotta sitten ja Itä-Euroopan jäätiköt 20–18 tuhatta vuotta sitten sekä viimeisenä lännemmän alueen jäätiköt noin 16 000 vuotta sitten<ref>Rutter&Velichko 1997, s 48</ref>.
