Ero sivun ”Jaco Pastorius” versioiden välillä

| kuva = Jaco pastorius 87.jpg

| tyylilajit = [[jazz]], [[Fuusiojazz|fuusiofuusiojazz]], [[funk]], [[jazz-funk]], [[folk jazz]], [[big band]]

| levy-yhtiöt = [[Epic Records|Epic]], [[Warner Bros. Records|Warner Bros.]], [[Columbia Records|Columbia]], [[ECM (record labellevy-yhtiö)|ECM]], [[Columbia Records|CBS]], [[Elektra Records|Elektra]]

'''Jaco Pastorius''' (oik. '''John Francis Pastorius III''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|1|12|1951|21|9|1987}}) oli yhdysvaltalainen [[jazz|jazz-musiikkiin]] erikoistunut sähköbasisti. Hän on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista bassokitaristeista, ja häntä pidetään nauhattoman bassokitaran popularisoijana. Pastorius oli äitinsä puolelta amerikansuomalaista sukujuurta.<ref name="multiple">[http://www.jacop.net/faq.html www.JacoP.net] Julius, Felix, andja Ingrid Pastoriuksen luoma sivustoverkkosivusto {{vanhentunut linkki}}</ref>

Jaco Pastorius (viralliselta nimeltään John Francis Pastorius III) syntyi 1.12.[[1951]] [[Pennsylvania]]n [[Norristown]]issa. Hänen vanhempansa olivat Jack Pastorius Jr. ja Stephanie Haapala Pastorius, jonka äiti, Kaisa Eriika Isojärvi, oli muuttanut Yhdysvaltoihin [[Salla]]sta ja jonka isän isä oli syntyisin [[Kemijärvi|Kemijärveltä]]<ref name="multiple"/>. Pastorius alkoi lapsena soittaa rumpuja, olivathan hänen isänsä ja hänen isoisänsä John Francis Pastorius Sr. molemmat rumpaleita. Pastoriuksella on kaksi veljeä, Gregory ja Rory. Vuonna [[1959]] Pastoriuksen perhe muutti [[Pennsylvania]]sta [[Florida]]an, [[Oakland Park]]iin. Siellä Jaco kävi koulunsa ja otti ripittäytymisnimekseen{{selvennä|mikä ihme tämä on?}} Anthonyn. Jaco-nimen taustalla on tunnettu baseballpelaaja Jocko Conlon.<ref>Milkowski, s.&nbsp;23</ref>.

Vuonna 1969 Pastorius soitti Woodchuck-triossa, jossa Billy Burke soitti [[Sähköurut|sähköurkuja]] ja rumpalina oli Bob Herzog, joka myös lauloi.<ref>Milkowski, s.&nbsp;32</ref> Näinä aikoina Pastoriuksen bassonsoitto kehittyi valtavasti. Hän kehitti esimerkiksi vasemman käden demppaustekniikkaa, jota hän näki basisti Carlos Garcian käyttävän,<ref name="Milkowski, s. 31"/> ja liitti tämän 16-osanuottien [[funk]]-tyyliseen soittoon, jota kuulee esimerkiksi kappaleella "Come On, Come Over" hänen ensimmäisellä sooloalbumillaan. Hän oppi myös hyödyntämään [[huiluääni]]ä ja soitti bassoa sen kaikista asemista. Tästä hyvänä esimerkkinä ”Birdlandin” intro, joka kuulostaa kitaralta, mutta itse asiassa Pastorius soittaa sen bassolla hyvin korkeasta asemasta.

Pastorius oli vasta 19-vuotias, kun sai vaimonsa Tracyn kanssa ensimmäisen lapsen, Maryn.<ref>Milkowski, s.&nbsp;37</ref>. Isyys toi uutta vastuullisuutta: perhettään elättääkseen hän halusi olla ”planeetan paras basisti”.<ref>Milkowski, s.&nbsp;38</ref>. Pastorius hankki lisätuloja KaribianmereKaribianmeren risteilijöiden lounge-yhtyeissä.<ref>Milkowski, s.&nbsp;39</ref>

Musiikillisesti tärkeä aika koitti Pastoriukselle, kun valkoinen soul-laulaja [[Wayne Cochran]] etsi bändilleen The C.C. Riders uutta basistia. Cochran kuuli Pastoriuksesta ja järjesti koesoiton, jossa Cochranin musiikillinen johtaja Charlie Brent vakuuttui ja tarjosi paikkaa. Pastorius neuvotteli itselleen tarjottua korkeamman palkan ja luvan tuoda perheensä (Tracy ja Mary) mukaan kiertueille.<ref>Milkowski, s.&nbsp;41</ref> Pastoriuksen sävellys- ja sovitustaidot kehittyivät niin, että Charlie Brent lopulta jätti yhtyeen ja luovutti sen musiikillisen johtamisen Pastoriukselle. Tämän seurauksena Pastorius ja Cochran ajautuivat kuitenkin törmäyskurssille, ja Pastorius sai luvan lähteä.<ref>Milkowski, s.&nbsp;48</ref>

Vuoden 1973 loppupuolella Pastoriuksen perheeseen syntyi toinen lapsi, John.<ref>Milkowski, s.&nbsp;50</ref> Pastorius soitti Miamin klubeissa [[Ira SullivaninSullivan]]in kvartetissa ja alkoi saada mainetta sävellyksillään kuten "Las Olas", "(Used to Be a) Cha Cha" ja "71+".<ref>Milkowski, s.&nbsp;53</ref> Seuraavana vuonna Pastorius teki yhteistyötä pianisti [[Paul Bley]]n, kitaristi [[Pat Metheny]]n ja rumpali [[Bruce DitmasinDitmas]]in kanssa. He jammailivat [[New York]]in jazzklubeissa [[Greenwich Village]]n alueella ja päättivät myös nauhoittaa kappaleita studiolla. Syntyi levy ''Pastorius/Metheny/Ditmas/Bley''.

Loppukesästä 1975 [[Blood, Sweat & Tears]]in rumpali Bobby Colomby kuuli Pastoriuksen soittoa jazzklubilla ja halusi tuottaa Pastoriuksen albumin [[Epic Records]]ille. Esimies Steve Popovich oli epäileväinen, mutta myöntyi syyskuussa 1975 järjestetyn koesoiton jälkeen. Pastoriuksen debyyttialbumi ''Jaco Pastorius'' (1976) on tyylillisesti laaja. Avausraita on basso–[[Congarummut|congarumpu]]-duoversio kappaleesta ”Donna Lee” ja [[R&B]]-tyyliä edustaa [[Sam & DavenDave]]n laulama ”Come On, Come Over”. [[Herbie HancockinHancock]]in sävellystuotantoa ja soittoa kuullaan raidalla ”Kuru/Speak Like a Child”. Soolobassokappaleen ”Portrait of Tracy” huiluäänet olivat siihen aikaan vallankumouksellisia. Levyä pidetään yhä Pastoriuksen suurimpana soolouran saavutuksena, ja se on samalla yksi keskeisistä bassolevyistä. Yleensä se lasketaan tyylinsä puolesta fuusiojazzin[[fuusiojazz]]in piiriin, joskin levyllä kuullaan myös perinteistä jazzia.

Oma sooloalbumi avasi Pastoriukselle ovia musiikkimaailmassa, vaikkakin kaupallisesti basisti sooloalbumi oli hankala tuote. Pastorius jatkoi studiosessioitaan ja oli mukana muun muassa Pat Methenyn esikoissooloalbumilla ''[[Bright Size Life]]'' (1975). Metheny harkitsi alun perin [[Dave Holland]]ia, mutta rumpali [[Bob Moses]] sai Methenyn kallistumaan Pastoriuksen puoleen. Samana vuonna 1975 Pastorius soitti sijaisbasistina Blood, Sweat & Tearsissä, johon tuolloin kuuluivat myös lyömäsoittaja [[Don Alias]] ja kitaristi [[Mike Stern]], joiden kanssa Pastorius teki yhteistyötä myöhemminkin.

Vuodesta 1976 alkoi Pastoriuksen uralla uusi käänne, kun [[Weather Report]] tarvitsi uuden basistin [[Alphonso Johnson]]in tilalle. Pastorius oli jo aiemmin lähetellyt keikkanauhojaan yhtyeen johtajalle [[Joe Zawinul]]ille, jolta tuli kutsu koesoittoon. Pastorius hyväksyttiin mukaan, ja hän pääsi soittamaan monilla Weather Reportin seuraavan albumin ''[[Black Market]]'' (1976) raidoista (muilla bassoa soittaa Alphonso Johnson). Seuraavana vuonna julkaistu ''[[Heavy Weather]]'' (1977) oli jättimenestys, ja sitä pidetään yhä yhtenä fuusiojazzin tärkeimmistä levyistä. Pastorius oli Zawinulin ohella levyn toinen tuottaja ja sai albumille kaksi sävellystään, ”Havona” ja ”Teen Town”, jolla hän soittaa myös rumpuja. Levy myi 500&nbsp;000 ja ylsi [[kultalevy]]yn, ja sen avauskappaleesta ”Birdland” tuli valtava radiohitti, joka nosti yhtyeen tunnettuuden uudelle tasolle. Pastorius voitti [[Down Beat]] -jazzlehden yleisö- ja kriitikkoäänestykset vuonna 1978.

Näihin aikoihin Pastoriuksen avioliitto alkoi rakoilla ja hän sortui yhä useammin [[alkoholijuoma|alkoholiin]] ja [[päihde|huumeisiin]]. Weather Reportin seuraava albumi ''[[Mr. Gone]]'' myi kultaa edellisen levyn suosion siivittämänä, mutta sai huonot arviot. Pastorius erosi Tracystä vuoden 1978 lopulla, ja hänen käytöksensä muuttui yhä hallitsemattomammaksi.

[[Peter Erskine]] tuli [[Alex AcunanAcuna]]n tilalle rumpaliksi Weather Reportiin Pastoriuksen suosituksesta, ja yhtye teki kiertueen Japaniin. Pastoriuksesta ja Erskinestä tuli hyvät ystävät, mikä kuului rytmisektion soitossa. Vuonna 1979 Pastorius esiintyi myös kitaristi [[John McLaughlin]]in ja rumpali [[Tony Williams]]in kanssa, jonka Trio of Doom -yhtyeen keikalle hän jäi kerran saapumatta. Alkoholista oli tullut yhä suurempi osa Pastoriuksen elämää.

Vuonna 1979 Pastorius avioitui saksalais-[[sumatra]]laisen Ingrid Hornmüllerin kanssa. Samana vuonna hän soitti Joni Mitchellin ''Shadows and Light'' -kiertueella, josta julkaistiin samanniminen livetupla-albumi. Myös Weather Reportin live-albumi ''[[8:30]]'', joka oli otos heidän maailmankiertueeltaan, ilmestyi samana vuonna. Seuraavana vuonna ilmestyi ''[[Night Passage]]'' (1980), jolla kuultiin ensi kerran balladi ”Three Views of a Secret”, joka on Pastoriuksen merkittävimpiä sävellyksiä. Tämän levyn promootiokiertue Japaniin oli melkoinen rasite koko yhtyeelle. Vaikka Ingrid oli mukana, Pastorius ei kyennyt hallitsemaan alkoholinkäyttöään vaan kävi jopa väkivaltaiseksi vaimoaan kohtaan.

Pastoriuksen kiinnostus muihin projekteihin oli herännyt. Hän teki sopimuksen [[Warner Records|Warner Brothers Records]]in kanssa soololevystä, jonka kokoonpanoksi oli muodostumassa big band. Pastorius oli tuohon aikaan kysytty nimi musiikkibisneksessä. Levyä ei tehty tavanomaisen jazzalbumin tapaan, vaan stemmat nauhoitettiin yksi kerrallaan, mikä merkitsi levy-yhtiölle valtavaa rahanmenoa. Pastorius esimerkiksi palkkasi 9&nbsp;000 dollarilla kolmekymmenpäisen jousiorkesterin [[Los Angelesin filharmonikot|Los Angelesin filharmonikkojen]] riveistä soittamaan kahdella kappaleella, mutta jousiosuuksia ei lopulta käytetty.

Pastoriuksen yhteistyö Weather Reportin kanssa alkoi rakoilla, kun hän riitaantui kosketinsoittaja [[Joe ZawinulinZawinul]]in kanssa. Vuoteen 1981 sisältyi Pastoriuksen aiheuttamia konserttikatastrofeja, mutta myös onnistuneita esiintymisiä. Jaco Pastoriuksen toinen soololevy ''[[Word of Mouth (Jaco Pastoriuksen albumi)|Word of Mouth]]'' julkaistiin kesällä 1981. Ingrid odotti kaksosia ja jäi kiertueelta pois. Pastorius otti tämän loukkauksena, ja seurauksena oli henkisiä ongelmia. Pastorius jätti Weather Reportin, ja hänet korvasi [[Victor Bailey]].

Pastorius alkoi Weather Reportin jälkeen esiintyä Word Ofof Mouth -nimen saaneen big bandinsä kanssa. Sen debyytti oli jazzklubilla [[Fort Lauderdale]] Pastoriuksen 30-vuotissyntymäpäivänä 1.12.1981. Yhtye oli suuri menestys, ja Pastoriuksen musiikillinen kurssi oli vaihtanut taas suuntaa, joka sai yleistä suosiota. Hän itse sanoi: ”Kun jättää niin suuren yhtyeen kuin Weather Report, se pitää tehdä näyttävästi.” Pastorius oli ollut selvänä jonkin aikaa, mutta sitä ei kauan kestänyt. Kesällä 1982 yhtye kiersi Japanissa, jossa Pastorius muun muassa ajoi moottoripyörällä hotellin aulaan. Vuonna 1982 hänet silti yhä äänestettiin [[Guitar Player]] -lehdessä vuoden jazzbasistiksi.

Kaksospojat Julius ja Felix syntyivät kesällä 1982, mutta Ingrid ei halunnut enää nähdä alkoholisoitunutta miestään. Pastorius suuntasi New Yorkiin, jossa hän soitteli Word Ofof Mouth -yhtyeestä kootun pienemmän yhtyeen kanssa. Siihen kuuluivat rumpali Kenwood Dennard, lyömäsoittaja Carol Steele, saksofonisti [[Alex Foster]], trumpetisti [[Elmer Brown]] ja kosketinsoittaja [[Delmar Brown]]. Vuoden lopulla yhtye oli Italian-kiertueellaan, jonka konsertit olivat erittäin vaihtelevia. [[Milano]]n konsertissa 20&nbsp;000 hengen yleisö hermostui Pastoriuksen käytöksestä. Vuoden lopulla yhtye kävi Japanissa, ja mukana olivat myös [[steel pan]] -soittaja Othello Molineaux, lyömäsoittaja Don Alias ja trumpetisti Ron Tooley. Kesällä 1983 Pastorius otti yhtyeeseensä ystävänsä [[Mike SterninStern]]in, jolle [[Miles Davis]] oli antanut potkut päihteiden takia. Yhtye teki Euroopan-kiertueen, joka oli tasoltaan vaihteleva. Kiertueeseen kuului myös esiintyminen [[Pori Jazz]]issa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://porijazz.fi/historia/?classname=festivalyear&methodname=article&aid=513&year=1983&lang=fi | Nimeke =Festivaalivuosi 1983: Pastorius ja Ulmer jakavat mielipiteet | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Pori Jazz | Viitattu = 20.7.2013 }}</ref>

Pastorius nauhoitti albumin ''[[Holiday for Pans]]'', joka oli suurelta osin steel-rumpuja ja Othello Molineaux’n soittoa, mutta [[Warner Records|Warner Brothers Records]] ei julkaissut sitä ja levytyssopimus raukesi. Pastorius otti tämän kunnianloukkauksena ja koki syviä masennuskausia. Muidenkin levytuottajien silmissä Pastoriuksen maine oli mennyt, ja Word Ofof Mouth -yhtye hajosi väliaikaisesti.

Vuoden 1985 alussa Pastorius keikkaili jälleen Word Ofof Mouthin kanssa, mutta vaihtelevilla kokoonpanoilla. Yhtyeen jäsenillä oli omia projekteja, ja joidenkin välit Pastoriuksen kanssa olivat viileähköt. [[Mike Stern]] ja Pastorius jammasivat jasekä käyttivät päihteitä tuohon aikaan paljon yhdessä. Pastoriuksen suoritukset vaihtelivat laidasta laitaan, ja hän sekoili Japaninkiertueella [[Gil Evans]]in orkesterin kanssa. Media, kuten Guitar Player -lehti, välitti yhä myönteistä kuvaa hänestä, mutta newyorkilaiselle yleisölle Pastorius oli fyysisesti ja henkisesti lopuillaan oleva sekopää.

Pastorius tutustui näihin aikoihin naiseen nimeltä Theresa Nagell, joka oli elämäntavoiltaan samankaltainen. Tämä johti avioeroon Ingridin kanssa, ja Pastoriuksen ongelmat vain pahenivat. Hän ei tunnustanut olevansa sairas. Vuoden 1985 Euroopan-kiertue sanfranciscolaisen rumpalin [[Brian MelvininMelvin]]in orkesterissa oli kaaos.

Pastoriuksesta oli tullut legenda ja myytti, jota hän käytöksellään ravitsi. Hän vietti aikaansa Manhattanin kaduilla pummien ja ilotyttöjen kanssa. Pastorius vietiin heinäkuussa 1986 psykiatriseen hoitoon Bellevuen sairaalaan, jossa hänet diagnosoitiin [[Kaksisuuntainen mielialahäiriö|maanis-depressiiviseksi]]. Tämän hänen lähipiirinsä oli tiennyt jo kauan, mutta Pastorius itse ei katsonut silti hoidossa oloaan tärkeäksi. ''[[Holiday for Pans]]'' -nauhojen sekasotku sai alkunsa.{{selvennä}}. Masternauhat löydettiin lopulta, ja Pastorius miksasi neljä kappaletta. Hän luovutti floridalaiselle Gary Byrdille oikeudet albumin nauhoihin 5&nbsp;000 dollarista. Tämä levy on [[bootleg]], ja Pastoriuksen perikunta on kieltänyt sen myymisen. Pastorius ei myöskään soita itse levyllä.

Kavuttuaan salaa esiintymislavalle [[Carlos Santana]]n esiintymisen aikana [[11. syyskuuta]] 1987, hänet poistettiin rakennuksesta ja hän siirtyi Midnight Bottle Club -baariin Wilton Manorsissa [[Florida]]ssa. Hän potki baarin lasioven rikki, koska ei päässyt sisään, hänja joutui väkivaltaiseen tappeluun baarin ovimiehen, Luc Havanin kanssa.<ref>{{cite web|author=Jeff Stratton |url=http://www.browardpalmbeach.com/2006-11-30/news/jaco-incorporated/5/ |title=browardpalmbeach.com |publisher=browardpalmbeach.com |date=November 30, 2006 |accessdate=2011-07-19}}</ref>

Pastorius joutui sairaalaan, jakoska hänellä oli useita murtumia kasvoissa jasekä vasemmassa kädessä, ja vaurioita oikeassa silmässä, ja hän vajosi [[kooma]]an.<ref>{{cite web|url=http://articles.sun-sentinel.com/1987-09-16/news/8703140076_1_jaco-pastorius-police-probation|title=Noted Musician Listed As Critical After Altercation|publisher=Sun Sentinel|date=September 16, 1987|accessdate=February 15, 2014}}</ref>

Aluksi hän osoitti toipumisen merkkejä, mutta hänen kohtalokseen koitui massiivinen [[aivoverenvuoto]] muutamaa päivää myöhemmin, joka johti [[aivokuolema]]an. Pastorius kuoli 21. syyskuuta 1987 35-vuotiaana Broward General -sairaalassa [[Fort Lauderdale]]ssa, ja hänet haudattiin Our Lady Queen Ofof Heavenin hautausmaalle Fort Lauderdalen pohjoisosassa.

Pastoriukselle pidettiin kaksi-iltainen muistokonsertti, jossa [[Pat Metheny]] ja [[Bob Moses]] soittivat Methenyn debyyttilevyn ''[[Bright Size LifenLife]]'' -debyyttilevyn kappaleita. Basistina toimivat [[Victor Bailey]] sekä [[Marcus Miller]]. Kahdestakymmenestä soittajasta koottu Word Ofof Mouth soitti muun muassa kappaleet ”Liberty City” ja ”Dania”. [[Miles Davis]] ehti levyttää ”Mr. Pastorius” -nimisen kappaleen kunnianosoituksena ennen omaa kuolemaansa.

| Jaco Pastorius, [[Pat Metheny]], [[Bruce Ditmas]], [[Paul Bley]]

*''[[Bright&nbsp; Size&nbsp; Life]]''

*''[[Jaco Pastorius (albumi)|Jaco&nbsp; Pastorius]]''

*''All-American&nbsp; Alien Boy''

*''Trilogue&nbsp; -&nbsp; Live&nbsp; at&nbsp; the&nbsp; Berlin&nbsp; Jazz&nbsp; Days''

*''The&nbsp; Birthday&nbsp; Concert''

*''Down Byby Law''

*''Broadway&nbsp; Blues &nbsp;&&nbsp; Teresa''

|[[Brian Melvin]]<br />[[Biréli Lagrène]]<br />[[Mike Stern]]<br />The Brian Melvin Trio<br />[[Brian Melvin]]

* [http://www.jacopastorius.com/ Jaco Pastorius (viralliset sivut)] www.JacoPastorius.com

* [http://www.jacotheearlyyears.com/ Jaco, the Early Years (toinen virallinen Pastorius-sivu)] www.JacoTheEarlyYears.com