Ero sivun ”Arabinationalismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Viivat uuteen uskoon vrt. Molotovin–Ribbentropin sopimus
Rivi 13:
Kansallismieliset ajatukset ja tunteet tulivat enemmän esille Ottomaanien valtakunnan hajoamisen aikoihin. Turkkilaisvaistaisuus voimistui [[Jamal Pasha]]n aloitettua salaseurojen julmat [[vaino]]t, joissa surmattiin useita isänmaallisia ajattelijoita vuosina [[1915]]-[[1916]]. Samaan aikaan [[britit]] yllyttivät [[Sharif Mekkalainen|Sharif Mekkalaisen]] aloittamaan arabien kansannousun ensimmäisen maailmansodan aikana. Ottomaanit kukistettiin ja Sharifin pojan, prinssi [[Faisal ibn Abd Allah]]in johtamat arabikapinalliset valtasivat Damaskoksen [[1918]]. Yritys yhdistää arabit Faisalin johtamaksi Syyrian [[kuningaskunta|kuningaskunnaksi]] jäi lyhytaikaiseksi.
 
Sodan aikana britit olivat tukeneet voimakkaasti arabinationalistista aatetta ja [[ideologia]]a, jotta se toimisi aseena ja voimana Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Kuitenkin salainen [[Ranska]]n ja [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]] välinen [[Sykes-Picot-Sykes–Picot sopimus]] jakoi itäiset arabialueet näiden kahden suurvallan välillä. Maailmansotien välisenä aikana ja [[brittiläinen imperiumi|brittiläisenä mandaattiaikana]], jolloin arabimaailman oli jäänyt ranskalaisen ja brittiläisen [[siirtomaa]]hallinnon alle, arabinationalismista tuli tärkeä siirtomaahallinnon vastainen liike ja oppositio brittiläistä hallintoa vastaan.
 
Tärkeitä arabinationalistisia ajattelijoita maailmansotien välisenä aikana olivat [[Amin al-Rihani]], [[Constantin Zureiq]], [[Zaki al-Arsuzi]], [[Michel Aflaq]] ja [[Sati' al-Husri]].