Ero sivun ”Gallipolin taistelu” versioiden välillä

Pääministeri [[Herbert Henry Asquith]] oli saanut 29. joulukuuta 1914 mennessä kaksi sotasuunnitelmiin liittyvää muistiota, joista ensimmäisen oli kirjoittanut hallituksen neuvonantaja [[Maurice Hankey]] ja toisen [[Winston Churchill]]. Edellinen kannatti Fisherin suunnitelmaa vallata [[Borkum]] ja maihinnousta Schleswig-Holsteinissa, mikä mahdollistaisi Britannian meriylivoiman turvin vaikka venäläisten maihinnousun ja samalla Berliinin uhkaamisen. Winston Churchill puolestaan halusi hyökätä [[Dardanellit|Dardanelleille]]. Tätä mieltä oli ollut 1914 myös [[Herbert Henry Asquith|Asquith]]. Kitchener oli kannattanut retkikunnan lähettämistä [[Saloniki]]in. Suuriruhtinas Nikolai oli lähettänyt Kitchenerille viestin, jossa hän oli pyytänyt Kitcheriä toimiin turkkilaisia vastaan, koska venäläiset olivat alivoimaisia Kaukasuksella suurin tappioin. Kitchener ilmoitti Churchillille, että toiminnan avain on Turkki, jos sinne lähetetään 75 000 sotilaan siirtoarmeija [[William Robertson (sotamarsalkka)|William Robertsonin]] komentamana. Taktiikkaan liittyen Churchill kysyi vara-amiraali Cardenilta, voisiko Dardanellien läpi mennä vain laivoilla ja ottaa alue haltuun ylläköllä. Carden suositteli suurta määrää sotilaita ja suurta määrää laivoja heidän tuekseen. Brittien sotaneuvosto kokoontui 5. tammikuuta ja 8. tammikuuta 1915. Kitchener ilmoitti, että 150 000 sotilasta, joita ei ollut käytettävissä, voisivat vallata Dardanellit. Operaatiosuunnitelman oli tehnyt vara-amiraali Carden, jonka Fisher ja amiraali Oliver olivat hyväksyneet. Amiraliteetin komentoesikunnan mukaan 15 tuuman tykeillä varustettua Queen Elisabethia piti kokeilla turkkilaisia linnoituksia vastaan. Amiraliteetin mukaan linnoitukset piti järjestelmällisesti tuhota ja raivata miinakentät. [[Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat|Britannian kuninkaallinen laivasto]] voisi näin edetä [[Konstantinopol]]iin ja tuhota Goebenin. Kitchener ei ollut täysin varma, koska ehdotti, että mikäli linnoitusten ampuminen laivatykein ei osoittautuisi tehokkaaksi, siitä voitaisiin luopua. Kahdessa viikossa Kitchener harkitsi lisää ja kääntyi Cardenin suunnitelmaa vastaan ja tarjoutui eroamaan sotaneuvostosta ennen sen seuraavaa kokousta. Churchillin esitellessä suunnitelmaa, oli Fisher ilmoittanut, ettei hänen käsityksensä mukaan suunnitelmaa pitänyt esitellä kokouksessa. Fisher poistui ja tarjoutui eroamaan. Kitchener sai hänet jatkamaan ensimmäisenä merilordina velvollisuuden tunnosta. <ref>Tuntemani Winston Churchill, sivus. 365-371365–371, Violet Bonham Carter, WSOY, Porvoo 1965</ref>