Ero sivun ”Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran” versioiden välillä

"–"
(kh)
("–")
 
'''Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran''' ([[18. huhtikuuta]] [[1838]] – [[28. toukokuuta]] [[1912]], [[Pariisi]], myös '''François Lecoq de Boisbaudran''') oli ranskalainen kemisti, joka tunnetaan työstään [[alkuaine|alkuaineiden]] [[gallium]], [[dysprosium]] ja [[samarium]] löytäjänä.<ref name="Fontani">{{Kirjaviite | Tekijä = Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia | Nimeke = The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side | Vuosi = 2014 | Sivut = 211–213 | Julkaisija = Oxford University Press | Isbn = 978-0-19-938334-4 | www = https://books.google.fi/books?id=Ck9jBAAAQBAJ&pg=PA211 | www-teksti = Kirja Googlen teoshaussa | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Hänen työnsä pääaihe oli [[spektroskopia]] ja sen soveltaminen [[harvinaiset maametallit|harvinaisiin maametalleihin]]. Hän analysoi 35 alkuaineen spektrin [[bunsenlamppu]]a tai sähkökipinää käyttäen ja tätä kautta löysi [[lantanoidi]]t samarium (1880), dysprosium (1886) sekä havaitsi jälkiä [[europium]]ista (1890) - tosin europiumin löytäjäksi kuitenkin katsotaan [[Eugène-Anatole Demarçay]] vuonna 1901. De Boisbaudran myös eristi [[gadolinium]]ia 1885, mutta tämä alkuaine oli jo löydetty aikaisemminkin.
 
De Boisbaudranin merkittävin löytö oli gallium. Vuonna 1875 hän oli eristänyt useita milligrammoja [[galliumkloridi]]a käyttäen tähän 52&nbsp;kg raakamalmia. Myöhemmin hän valmisti 75 grammaa puhdasta galliumia 4 tonnista malmia. Hän laski galliumin [[atomimassa]]n olevan 69,86, mikä on hyvin lähellä nykyistä arvoa 69,723. Hän sai gallium-tutkimuksista [[Davyn mitali]]n (1879) ja muita huomionosoituksia.