Ero sivun ”Marraskuun kansannousu” versioiden välillä

Kapinan jälkeen Puolan käskynhaltijaksi nousi venäläisiä johtanut Ivan Paskevitš. Puolan autonomia korvattiin vuonna 1832 voimaan tulleella orgaanisella statuutilla, joka takasi Puolalle [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen]] kaltaisen itsehallinnon. Kuitenkin jo vuonna 1833 maahan julistettiin poikkeustila, joka jatkui seuraavat 20 vuotta. Tällöin suljettiin Varsovan ja Vilnan yliopistot ja Puolan oma armeija lakkautettiin. Kapinan johdosta jaettiin 200–300 kuolemantuomiota, joista suurin osa annettiin poissaoleville. Lisäksi yli 3&nbsp;000 tilaa takavarikoitiin ja 45&nbsp;000 perhettä pakkosiirettiinpakkosiirrettiin Venäjän sisäosiin. Varsovan pohjoispuolelle rakennettiin [[Aleksanterin sitadelli]]&nbsp;-linnoitus<ref name="Hovi 1993, s. 77" /> ja kuuluisaksi tullut paviljonki numero 10 poliittisille vangeille<ref name="Johnsson ja Lautela 2004, s. 61" />. Kapinan seurauksena Puolasta lähti yli 10&nbsp;000 pakolaista<ref name="Johnsson ja Lautela 2004, s. 62">Johnsson ja Lautela 2004, s. 62</ref>, joista suurin osa suuntasi Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Pakolaisten joukossa alkoi poliittinen toiminta, jonka keskuksena oli [[Hôtel Lambert]] [[Pariisi]]ssa. Puolalaisia taisteli myöhemmin useissa eri vapaussodissa Saksassa, Italiassa ja Balkanilla, sekä [[Pariisin kommuuni]]n taisteluissa.<ref>Hovi 1993, s. 78</ref> Puolan kapinan voidaan nähdä myös pelastaneen Belgian itsenäisyyden, kun kapina sitoi Venäjän siirtoarmeijan Puolaan<ref name="Hovi 1993, s. 76" />.